Liityin Vihreisiin viisi vuotta sitten. Alusta asti minut tempaisi mukaansa lämmin ja välitön yhdessäolo sekä tekemisen meininki. Uutta tulokasta ei jätetty yksin, vaan kokeneemmat tsemppasivat ja opastivat eteenpäin tuoretta kuntapoliitikkoa.
Hyppäsin melko nopeasti mukaan myös yhdistyksen toimintaan ja minut valittiin hallituksen jäseneksi vuoden 2017 syyskokouksessa. Muistan, että halusin ravistella hieman totuttuja käytäntöjä ja saatoin jonkin kerran kyseenalaistaa tuttuja toimintatapoja. Halusin lisätä dialogisuutta entisestään ja pitää siten osaltani huolta hyvästä yhdessä tekemisen meiningistä.
Ensimmäisten vuosien ajan vaikutin puoluevaltuuskunnassa, JyVin hallituksessa, piirihallituksessa, olin perustamassa Keski-Suomen Tieteen ja teknologian vihreitä, kannoin vastuuta valtuustoryhmän varapuheenjohtajana, luotsasin vaalityöryhmää valmistautuessamme maakuntavaaleihin, joita ei koskaan tullut sekä osallistuin seurakuntavaaleihin ja Keskimaan edustajiston vaaleihin. Osallistuin aktiivisesti lähes jokaiseen kokoukseen, joita meillä oli ja olin mukana varmaankin jokaisessa tapahtumassa ja jokaisella katukeikalla.
Minulle vihreys oli alusta asti kokonaisvaltainen tapa elää. Sain uusia ystäviä ja opin valtavan paljon!
Kun kaksi vuotta sitten minut valittiin Jyväskylän Vihreiden puheenjohtajaksi – luonnollisena jatkumona aiemmalle aktiivisuudelleni – en osannut lainkaan aavistaa, millaiset vuodet olisivat edessä. Vuoden 2020 ensimmäisiä kuukausia sävytti tiukka ja kriittinen keskustelu Alvan osamyyntisopimuksen valmistelusta, joka vaikutti laajalti meidänkin yhdistykseemme. Vuorovaikutustaitomme joutuivat koetukselle ja yhtenäisyys koki kolauksen. Virheitä tehtiin, mutta niistä pyrittiin myös ottamaan opiksi.
Pöly oli vielä sakeanaan ilmassa, kun koronapandemia iski myös Suomeen. Yhdistyksen hallituksen neljäs kokous pidettiin jo kokonaan etänä ja muutkin kohtaamiset loppuivat kuin seinään. Lähitapahtumat vaihtuivat webinaareiksi ja otimme muiden tavoin jättimäisen digiloikan kohti uutta aikaa. Samalla alkoi myös valmistautuminen kuntavaaleihin.
Minulle etäaika ei ole sopinut lainkaan, sen myönnän auliisti. Tuskin olen ainoa, joka on lähtenyt yhdistyksen toimintaan mukaan asioiden lisäksi myös ihmisten vuoksi. Sen sellaisen yhteisöllisyyden, jossa saa omana itsenään pohtia maailman menoa muiden samat arvot jakavien ihmisten kanssa. Kaikkihan me tiedämme, ettei yksi ihminen voi muuttaa maailmaa, mutta yhteisönä meissä on voimaa.
Mutta se etäaika, se on ollut raskasta. Valmistauduimme kuntavaaleihin ammattimaisemmalla digikampanjalla kuin mitä Jyväskylän Vihreissä on koskaan nähty! Kampanjastarttia myöten teimme niska limassa töitä voidaksemme tuoda kampanjan jokaisen kotisohvalle. Työ kantoi hedelmää ja saimme vaikeissa olosuhteissa säilytettyä paikkamme suurten puolueiden joukossa Jyväskylässä. Menetimme toki kaksi paikkaa valtuustossa, mutta olemme edelleen vain yhden valtuutetun päässä kahdesta suuremmasta puolueesta. Tämä ei ollut lainkaan huono suoritus näissä olosuhteissa – Vihreiden valtakunnallinen kannatus huomioiden.
Mutta elämä ei ole vain vaaleja, kampanjaa ja yhdistystoimintaa. Näiden kahden puheenjohtajavuoteni aikana olen valmistunut ja palannut työelämään, saatellut kuopukseni koulutielle sekä läheisen ihmisen taivasmatkalle. Elämääni on mahtunut iloa, surua, ahdistusta, mielenrauhaa ja pohjatonta väsymystä.
Juuri nyt on oikea aika väistyä hetkeksi sivuun ja vetää henkeä. En ole kuitenkaan lähdössä mihinkään, vaan jatkan niiden luottamustehtävieni parissa, joihin minut on valittu.
Pari sanaa uudelle puheenjohtajalle ja hallitukselle.
Jätän hyvillä mielin taloudellisesti vakaan yhdistyksen seuraavien vastuulle. Viisailla valinnoilla tämä yhdistys pystyy jatkossakin tekemään kokoistaan kampanjaa ja tarjoamaan jyväskyläläisille väylän vaikuttaa kotikaupunkiamme koskeviin asioihin. Talous ja kampanjat eivät ole kuitenkaan yhdistyksen sielu. Koronatilanteen helpottaessa ja yhteiskunnan avautuessa on aika kääntää katse jälleen vahvemmin ulospäin ja kutsua ihmiset yhteen.
Yhdistys ei elä hallinnollisesta byrokratiasta, vaan jäsenistään. Ihmisistä. Yhdistys on yhteisö, joka tarjoaa alustan dialogille ja osallistumiselle. Vaalikaa tätä.
Yksikään puheenjohtaja ei jaksa tehdä työtään yksin, vaan tarvitsee tuekseen toimivan ja aktiivisen hallituksen. Jakakaa aidosti vastuuta muutenkin kuin paperilla ja kokeilkaa jotain aivan uutta. Yhdistyksessä työ ei tekemällä lopu, ja jokaiselle löytyy varmasti paikkansa.
Yhdistystoiminnassa glooriaa ja kiitosta on harvemmin tarjolla, mutta toiveita sitäkin enemmän. Tästä syystä kannustan teitä dialogisuuteen ja osallisuuteen. Yhdistys yhdistää, jos vain siihen annetaan mahdollisuus.
Teksti on Leena Lyytisen Jyväskylän Vihreiden syyskokouksessa 7.12.2021 pitämä puhe.