Viime aikoina on noussut esille vahva huoli julkisomisteisten metsien hoidosta. Tai pikemminkin siitä, että vanhoja metsiä hakataan surutta, mikä tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden kiihtyvää hävitystä ja ihmisten syvenevää pahoinvointia lähiluonnon katoa katsellessa. Sellaiseen meillä ei olisi varaa, vaikka miten olemme tuhansien metsien ja järvien maa. Meidän elämämme ja terveytemme on lopulta täysin riippuvainen luonnon ekosysteemin tasapainosta.
Jyväskylän kaupunki omistaa metsää 8900 hehtaaria. Metsäomaisuus on jaettu talous- ja virkistysmetsiin sekä luonnontilaisena säilytettäviin suojelumetsiin. Kaupungin metsäsuunnitelma on laadittu yhteistyössä eri toimijoiden, mm. luonnonsuojelujärjestöjen kanssa vuonna 2017. Suunnitelma on ollut konsensuspäätös, joka ei tässä maailmantilassa enää riitä faktat tiedostaville luonnonsuojelijoille, mutta yhteinen prosessi on ollut niin vaativa, etteivät kaupungin metsäpolitiikasta vastaavat johtavat viranhaltijat aio ryhtyä ohjelmaa päivittämään.
Kaupunki voisi toki hoitaa metsiään ilman lähimetsien päätehakkuita ja virkistysalueiden merkittäviä harvennushakkuita, mikäli päättäjät eivät vuodesta toiseen asettaisi metsäomaisuudellemme suoraa taloudellista tuottovaatimusta. Tällä hetkellä puuta on hakattava kaupungin metsistä 1,5 M€:n arvosta joka vuosi. Jos kaupungin virkamiehet ja päättäjät näkisivät metsien todellisen arvon tulevaisuudessa, Jyväskylä luopuisi lähes kokonaan näistä taloustavoitteista ja sen sijaan vain budjetoisi metsäomaisuuden vaalimiseen ja monimuotoisten luonnonalueiden kehittämiseen riittävät resurssit.
Metsät ovat ilmastonsuojelun, kasviston ja eläimistön monimuotoisuuden sekä ihmisten fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lähde. Niitä voidaan hoitaa siten, että taataan turvallinen virkistys- ja hyötykäyttö, korjataan tuulenkaadot ja estetään tuholaisten leviäminen. Metsien hyvinvointivaikutuksia on tutkittu maailmalla runsaasti. Metsäomaisuudelle tulisikin tehdä nykyistä monipuolisempi arvonmääritys, eikä ajatella vain puun kuutiohintaa. Yksityismetsien suojelusta tai hakkuista emme voi päättää, mutta julkisen metsäomaisuuden hoidosta meidän kuntalaisten ja kansalaisten tulee saada päättää. Painoarvoa on annettava nykyistä enemmän hyvinvointitekijöille ja päätösten perusteiden aikajänteen on ulotuttava paljon päättäjien omaa elinikää pidemmälle. Metsien työllistävä vaikutus voi myös olla jotakin aivan muuta kuin mihin olemme tähän saakka tottuneet.
Hyvinvointialueilla tarvitaan hyvinvoivaa, monimuotoista lähiluontoa ja retkeilykohteita – se on elinehto ja antaa meille puitteet vahvistaa paitsi matkailuelinkeinoa, myös luontolähtöisiä menetelmiä sosiaali- ja terveydenhuollon tueksi ja kuntalaisten terveyden edistämiseksi.
Anna-Kaarina Autere
YTM, sh, Metsämieliohjaaja
varavaltuutettu, K-S sairaanhoitopiirin hallituksen 1. vpj
Aluevaaliehdokas (vihr)
Jyväskylä