Kolme huomiota talousarviota 2022 koskevaan keskusteluun.
Ensimmäinen huomio:
Vaikka nyt keskustellaan vuoden 2022 talousarvioesityksestä, kaupungin taloutta tulee aina tarkastella yhden vuoden budjettia isommassa kuvassa ja pidemmällä aikajänteellä. Ja nämä huomiot liittyvät aina myös budjettikeskusteluun.
Pysyvien tulojen ja menojen olisi luonnollisesti hyvä olla kestävällä tavalla tasapainossa eikä tasapainoa tulisi hakea siten, että vuosittain etsitään kertaluonteisia myyntituloja tai nostetaan osinkoja, jotta päästään tasapainoon. Kaupungin budjetista on puuttunut karkeasti arvioiden noin 15-20 miljoonaa euroa pysyvää tulopohjaa, joka pitäisi tulojen ja menojen välisen tasapainon kestävällä tasolla ilman kertaluontoisia toimia.
Pandemiasta johtuen on erityisen vaikeaa arvioida budjetin pysyvän ”kuopan” suuruutta ja mille tasolle se asettuu. Vielä pandemiaa isompi epävarmuustekijä on hyvinvointialueuudistus, joka tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi isoa talous- ja kuntauudistusta.
Elämme siirtymävaiheessa suhteessa hyvinvointialueisiin ja pandemia vaikuttaa taustalla, joten emme pysty tässä tilanteessa arvioimaan riittävän tarkasti kaupungin todellista tulopohjaa. Ennakkotietojen valossa näyttää myös siltä, että vuodesta 2023 on tulossa kaupungin kannalta verrattain hyvä, sillä
- soten muutosrajoittimen vaikutukset kuntien valtionosuuksiin alkavat vaikuttaa vasta vuonna 2024
- vuodelle 2023 on kertymässä kertaluontoista ylimääräistä verotuloa, koska vuonna 2022 ihmisten veroprosentti määräytyy vielä nykyisen ”korkeamman” veroprosentin kautta ja tilityksiä tehdään osin kunnille vasta 2023, jolloin kaupungin talous on jo pienentynyt hyvinvointialueiden vuoksi. Saamme siis ”ansiotonta lisää” hyvinvointialuesiirtymästä.
- Koska taloutta pitää katsoa vuositasoa pidemmälle, huomaamme että vuoden 2022 alijäämäistä budjettia seuraa todennäköisesti vuoden 2023 ylijäämäinen budjetti, ja se on yksi avainhuomioita sen osalta, että tulo- ja kiinteistöveroprosentit pystyttiin pitämään viime kokouksessa aikaisempien vuosien tasolla ja lautakuntien esitykset pystyttiin sisällyttämään nyt käsittelyssä olevaan talousarvioesitykseen.
Toinen huomioni tähän keskusteluun:
Vaikka tulo- ja kiinteistöveroprosenteista päätettiin jo edellisessä kokouksessa, tuon jo tässä yhteydessä esiin huomion siitä, että tuloverotuksen taso tulee uudelleen arvioitavaksi siinä vaiheessa, kun hyvinvointialueet on jo muodostettu, kaupunkiorganisaatiota on uudistettu, kaupunkistrategia päivitetty ja tiedämme paremmin kaupungin talouden pohjan ja sen, mihin tulorahoituksemme pysyvästi riittää. Sama pätee kiinteistöveroihin. Tämän vuoksi oli hyvä, että kaupunki tässä vaiheessa päätti pitää tulo- ja kiinteistöveroprosentit aikaisempien vuosien tasolla
Tuloverotus on Jyväskylässä verrattain matala ja kiinteistöveron taso verrattain korkea. Tuloverotuksessa olisi mahdollisuus maltillisiin korotuksiin, kiinteistöveroissa ei niinkään. Molemmissa verolajeissa täytyy arvioida verotuoton ohessa verovaikutukset. Verovaikutukset, esimerkiksi yritysten sijoittumispäätökset, voivat tehdä tyhjäksi arvioidun verotuoton tai toisaalta mahdollistaa paremman verotuoton. Verotason ja verovaikutusten arviointi, etenkin suhteessa vertailukaupunkeihin on tämän vuoksi tärkeää.
Kun puhumme kaupungin tulopohjan vahvistamisesta, on välttämätöntä miettiä yritysten houkuttelemista, yritysten sijoittumista ja yritysten investointeja myös yleisen kiinteistöveron osalta, samoin kaupungin pitovoimaa vakituisen asunnon kiinteistöveron osalta.
Vaikka kiinteistöveron merkitys yrityksen investointipäätöksessä ei ole kriittinen, on kiinteistöverojen tasoilla kuitenkin elinkeinopoliittinen vaikutus ja verotasoja tulee miettiä myös yritysten sijoittumispäätösten kannalta.
Vaikka kiinteistöverojen tuotto on vakaata eikä se tuo verokiilaa työn vastaanottamiseen ja sen merkitys kaupungille kasvaa hyvinvointialueen myötä, on sitä katsottava etenkin yleisen kiinteistöveron osalta suhteessa tavoitteeseen kaupungin tulopohjan vahvistamisesta ja huolehdittava sen ”kilpailukyvystä” suhteessa vertailukaupunkeihin.
Tämä on erityisen tärkeää sen vuoksi, että sekä kunnallisverotuotoissa ja yhteisöverotuotoissa olemme suurten kaupunkien heikointa päätä ja kaupungin pitää olla erityisen tarkkana kaikissa niissä päätöksissä, jotka voivat lisätä tai laskea verotuloja mahdollistavien yritysten ja investointien saamisen Jyväskylään.
Arvioni mukaan tuloveroprosentissa on siis maltillista korottamisen varaa tulevaisuudessa, mutta kiinteistöveroissa ei niinkään, koska olemme käyttäneet ”kiinteistöverokortin” jo vertailukaupunkien keskiarvoon nähden se on verrattain korkea.
Kolmas huomioni liittyy lautakuntien esityksiin:
Olen tyytyväinen siihen, että kaupunginhallitus on ottanut lautakuntien perustellut esitykset pääasiallisesti nimiinsä. Vaikka tämä tarkoittaa kaupunginjohtajan esitystä alijäämäisempää talousarvioesitystä vuodelle 2022, se on mahdollista tehdä, koska
- kaupungin talouden kokonaiskuvan kannalta muutos ei ole suuntaan tai toiseen ratkaiseva yhden vuoden osalta.
- leikkauksista koituisi enemmän inhimillistä, taloudellista ja pito/vetovoimatappiota
- kaupungin toimintakulut ovat matalat eli eurot menevät oikeaan osoitteeseen, kustannustehokkaasti
- kaupungin lainakanta on matala eli kestämme alijäämäiskun vuodelle -22
- kyse on yhdestä vuodesta ja vieläpä suurten muutosten ja murrosten aikana tärkeästä välivuodesta
- kaupunki kasvaa, vaikka ei tarpeeksi, kasvaa kuitenkin ja kasvuun tulee vastata palvelutarpeista huolehtimalla
- emme korottaneet myöskään veroja
Jos asiantuntijalautakuntien esityksiä ei olisi otettu osaksi kaupunginhallituksen esitystä, olisimme tehneet tietoista alibudjetointia ja säästöjen sijaan saaneet aikaan kustannusten siirtoa ja tulevien kustannusten kasvua. Siitä olisi seurannut negatiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnin lisäksi kaupungin veto- ja pitovoimaan ja se olisi ollut viesti siitä, että Jyväskylä ei pysty vastaamaan kaupungin kasvun vaatimiin palvelulisäyksiin.
Puheenvuorot kaupunginvaltuuston kokouksessa 29.11.2021