Yksi keskustelua aiheuttava teema päätöksenteon eri tasoilla on tänäkin syksynä ollut kunnallishallinnon hankkeistuminen. Perinteisen, yleiskatteellisen rahoituksen – siis sellaisen jota valtio ei
korvamerkkaa johonkin tiettyyn tarkoitukseen – sijaan myös kuntien rahoitus nojaa yhä enemmän erilaisiin hanke- ja projektimuotoisiin rahoituksiin, joihin euroja haetaan sekä valtiolta että EU:lta.
Tämä hankkeistuminen on haastava ja moninosin myös ongelmallinen kokonaisuus. Isona periaatteellisena kysymyksenä voisi pitää sitä, että kuntien valtionosuuksien muuttuminen korvamerkityiksi
projektirahoituksiksi siirtää valtaa kuntatasolta valtiolle ja siten kaventaa kunnallista itsehallintoa. Tämä on toki sellainen ongelma, jonka korjaamiseen ei tämän salin auktoriteetti riitä, mutta toivoisin,
että voisimme itse kukin omissa puolueissamme pitää hankkeistumisen haasteita esillä ja luoda painetta kuntien rahoituksen kestävälle kehittämiselle.
Sen sijaan se mihin me voimme vaikuttaa, on se, miten Jyväskylä näiden hankkeiden ja projektien maailmassa navigoi. Näiden rahoitusten hyödyntämättä jättäminen nimittäin ei myöskään ole järkevä linja.
Joku kyynikko voisi jopa sanoa, että mahdollisimman aktiivinen niin kansallisten kuin EU:nkin rahoituslähteiden hyödyntäminen on äärimmäisen vaikuttavaa edunvalvontaa, tuohan se lisää euroja Jyväskyläläisten palveluiden kehittämiseen. Hankkeita ja projekteja kritisoidaan usein aivan aiheellisesti lyhytjännitteisyydestä ja pitkäaikaisvaikutusten puutteesta tai ainakin niiden epäselvyydestä. Tähän on mahdollista kaupungin omalla toiminnalla puuttua, ja ymmärtääkseni työ vaikuttavamman hankkeiden johtamismallin kehittämiseksi on jo aloitettu. Tämä on tärkeää. Mahdollisimman suuret rahoitukset eivät ole itseisarvo. Vaikutukset, joita rahalla saadaan, sen sijaan ovat tärkeitä.
Talousarvioprosessimme on vuosien mittaan kerännyt myös aiheellista kritiikkiä.
Tuntuu, että prosessissa on kaksi valuvikaa: tarpeettoman huolen aiheuttaminen työntekijöille ja kuntalaisille sekä keskustelun ohjautuminen pieniin yksityiskohtiin suurten prosessien ja rakenteiden sijaan.
Kritiikki talousarvioprosessin keskittymisestä lillukanvarsiin on aiheellinen. Toistuvasti tuntuu käyvän niin, että sanan säilää taitetaan muutamista tuhatlappusista ja hieman myöhemmin kopautetaan miljoonien lisätalousarvioita ilman sen suurempaa keskustelua.
On hyvä. että kehysprosessin kautta pyritään pitämään kustannusten kasvu kurissa. Haasteena ovat sellaiset esitykset, joilla ei ole takanaan poliittista tukea eivätkä ne siten ole realistisia, aiheuttavat turhaan huolta kuntalaisissa ja työntekijöissä.
Malliesimerkikkinä tästä oli tämän vuoden prosessissa jo tässäkin keskustelussa usein mainitut kirjastot. Minä, kuten varmasti moni muukin, sai kymmeniä yhteydenottoja huolestuneilta kuntalaisilta – näin siitä huolimatta, että missään vaiheessa en ainakaan itse pitänyt lähikirjastoista leikkaamista todennäköisenä tai edes realistisena lopputulemana tälle prosessille. Huoli oli silti todellinen. Esimerkiksi tässäkin keskustelussa esillä ollut valtuustosopimus, joka paaluttaisi tämän salin yheisen tahtotilan tulevalta neljälle vuodelle, antaisi työrauhan ja mielenrauhan sekä työntekijöille että asukkaille.
Puheenvuoro kaupunginvaltuuston kokouksessa 29.11.2021