Väestöllinen huoltosuhde heikkenee, palvelutarve kasvaa ikääntymisen myötä ja matala syntyvyys pienentää elinvoimaa. Vaikeuskerrointa lisää se, että samalla alueellinen eriarvoisuus kasvaa Suomen jakautuessa yhä enemmän kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Tämä näkyy muun muassa kunnallis- ja yhteisövero-osuuksien eriytymisenä sekä tarpeessa tasata kustannus- ja tulopohjien eroja valtionosuuksilla.
Jyväskylän tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä on pärjätä suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen välisessä pudotuspelissä. Erityisen tärkeää on kaupungin saavutettavuus, elinvoima ja houkuttelevuus. Ne turvallisen arjen kaupungit, joissa halutaan asua, opiskella, työskennellä, yrittää ja viihtyä, pärjäävät kasvavien kaupunkiseutujen välisessä kamppailussa.
Jyväskylän kaupunkiseudun pääseminen maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusten piiriin oli miljoonien eurojen edunvalvontavoitto liikenneverkollemme ja joukkoliikenteen kehittämiselle. Elinvoiman osalta Hippos-hankkeen saama yksityinen rahoitus on tärkeä signaali sille, että tänne tahdotaan sijoittaa. Houkuttelevuuden lisäämiseksi on pidettävä huolta kulttuurin voimavaroista ja investointitarpeista.
Jyväskylässä palvelut järjestetään pääsääntöisesti hyvin edullisesti. Kiteytetysti voidaan todeta, että keskeinen ongelma on riittämätön tulorahoitus. Elinvoimaan investoiminen ja tulopohjan määrätietoinen vahvistaminen luovat edellytykset hyvinvoinnille. Elinvoimainen kunta puolestaan kykenee tarjoamaan ihmisille mahdollisuudet työhön ja toimeentuloon.
Vähintään yhtä tärkeää sekä ihmisten hyvinvoinnin että kaupungin käyttötalousmenojen kasvun hillitsemisen kannalta on huolehtia etenkin lasten ja nuorten sekä perheiden riittävästä tuesta ja oikea-aikaisista palveluista, joiden tarve on kasvanut pandemian aikana. Kaikkein kalleinta on olla puuttumatta tunnistettuihin ja osin ehkäistävissä oleviin sosiaalisiin ongelmiin ja maksaa ongelmien kasautumisesta koituvaa inhimillistä ja taloudellista laskua.
Vaikka Jyväskylä onnistuisi hyvin kaikessa edellä kuvatussa, kuntatalouden näkymät ovat synkät. Veronkorotukset eivät voi olla automaattinen vastaus käyttötalousmenojen kasvun kattamiseen. Jos palveluiden uudistamisen, kehittämisen, palveluverkon järkevöittämisen, budjetin sisäisten siirtojen ja palveluiden uusien tuottamistapojen tie on kuljettu loppuun, maltilliset veronkorotukset ovat kuitenkin pienempi paha kuin kuntalaisten peruspalveluiden leikkauksista syntyvä taloudellinen ja inhimillinen lisäkustannus ja haitta. Päätösten vaikutukset kokonaisuuteen ratkaisevat ja päätösten valmistelun tulee sisältää eri toimenpiteiden vaikutusten ennakkoarvioinnin ja toimenpiteiden jaksottamisen. Pitää olla kanttia korjata kurssia, jos ja kun maailma ympärillä muuttuu, myös tulevaisuudessa.
Touko Aalto, valtuutettu (vihr.)
Meri Lumela, valtuutettu (vihr.)
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 31.5.2021 https://www.ksml.fi/paakirjoitus-mielipide/4163359