Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelma Ikäystävällinen Jyväskylä viittaa otsikollaan hyvin laajaan kokonaisuuteen. Osuvampi otsikko voisi paremminkin olla Vanhuspoliittinen palvelusuunnitelma.
Minua on kulttuurin näkökulmasta ilahduttanut se, miten Jyväskylässä kulttuuripalvelut on vähäisillä resursseillaan määrätietoisesti lisännyt yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa edistääkseen ns. kulttuurisen vanhustyön roolia. Meillä on kulttuuriluotsityötä laajennettu koskemaan koko kulttuurista vapaaehtoistyötä. Erityisesti museot tuottavat aktiivisesti sisältöä vapaaehtois- ja kulttuuriluotsitoimintaan, johon osallistuminen on itsessään ennalta ehkäisevää ja hyvinvointia edistävää. Ja sitten meillä on kirjastot, ja jos ne nyt vihdoinkin jätetään rauhaan lopettamisvaatimuksilta, niin ne ovat tulevaisuudessa laajentumassa perinteisten palvelualueittensa lisäksi monenlaisiksi yhteisöllisyyttä lisääviksi kohtaamispaikoiksi ja ne palvelevat ikääntyvää väestöä monella tavalla. – Puhumattakaan liikunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Kyse on terveyttä edistävistä elintavoista, ja on todellista resurssiviisautta, että kaupunki voisi tukea kulttuuri- ja liikuntapolitiikallaan tällaisia elintapoja, jotka voisivat seurata ihmistä koko elämänsä ajan.
Tässä ollaan samalla tekemisissä kaupunkistrategiaan kirjattujen keskeisten päämäärien kanssa, eli: Aktiiviset ja hyvinvoivat asukkaat – se on kokonaisuus, johon kaikki ikäryhmät on tasavertaisesti otettava mukaan. Ihminen on ikäkausien yli ulottuva kokonaisuus, ja ihminen lapsuudestaan ja nuoruudestaan alkaen luo omalla toiminnallaan ja harrastuksillaan tulevaisuuttaan, ja se kokonaisuus on hänessä ikään kuin tallennettuna, henkisenä ja fyysisenä pääomana, myös silloin, kun häntä vuosikymmenien jälkeen ryhdytään byrokraattisesti tilastoimaan ikäihmiseksi. Ja silloin hän aktiivisena ja hyvinvoivana kaupunkilaisena toteuttaa ikivanhaa antiikin Kreikasta ja Roomasta periytyvää sananlaskua, latinaksi: Saxum voluntum non obducitur musco – vierivä kivi ei sammaloidu.
Tämä antiikin ajoista periytyvä sananlasku pyörivästä kivestä kannattaa ottaa ihanteelliseksi päämääräksi, ja antaa vihdoinkin vastaus Eino Leinolle, joka runossaan Lapin kesä apeana toteaa: “Muualla tulta säihkyy harmaahapset/Vanhoissa hehkuu hengen aurinko./ Meill’ ukkoina jo syntyy sylilapset/ ja nuori mies on hautaan valmis jo.” – Niin. Hengen valon ja elämänvoiman säilyminen ja hehkuminen on aktiivisen toiminnan ja harrastamisen tulosta, elämän sykkeessä mukana olevaa ja siihen osallistuvaa toimintaa – siis aktiivisena subjektina eikä passiivisena objektina. Ja näin ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmissakin on tärkeätä kehittää aktiivisuuden ulottuvuuksia, jolloin ikä ei enää ole muuta kuin korkeintaan pelkkiä numeroita.
[Jukka Ammondt Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmasta Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 15.12.2014]