Vihreiden valtuustoryhmäpuheenvuoro 20.4. 2009, jonka piti valtuutettu Maia Fandi, koskien pakolaiskiintiön kasvattamista sekä alaikäisten perheryhmäkodin perustamista Jyväskylään.

Vuonna 1990 Jyväskylä on esimerkillisesti ollut yksi ensimmäisiä kuntia, johon on otettu kiintiöpakolaisia. Jyväskylän pakolaiskiintiö 50 per vuosi on paria poikkeusvuotta lukuunottamatta pysynyt samana tuosta lähtien. Aikaa on kulunut melkein parikymmentä vuotta, jonka aikana koko maailmassa pakolaisten määrä on YK: n pakolaisjärjestön UNCHR:n raporttien mukaan kasvanut. Luvun oletetaan myös kasvavan edelleen tulevaisuudessa esimerkiksi aseellisten konfliktien myötä. Pakolaisten määrän kasvuun tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan myös ilmastonmuutoksesta johtuva ympäristön pilaantuminen. Myös talouskriisit koettelevat pahimmin maailman köyhimpiä. Suurin osa pakolaisista jää kotimaidensa lähialueille. Osa voi palata kriisin laannuttua kotimaahansa. Samalla kun ”lännessä” kauhistellaan kasvavaa turvapaikanhakijoiden virtaa, on hyvä muistaa, että 70% maailman pakolaisista asuu köyhissä kehitysmaissa eli köyhät kehitysmaat kantavat vastuuta suurimmasta osasta maailman pakolaisia.

Tässä globaalissa tilanteessa myös Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden ja etenkin alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä on kasvussa. Kuin myös turvapaikansaavien ja tänne asumaan asettuvien lukumäärä. Yksintulleet lapset ovat erityisen haavoittuvainen ryhmä turvapaikanhakijoiden joukossa. Lapsia kuuluu suojella paitsi pakolaisina myös lapsina. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus valtioiden antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen. On toimittava siten, että näidenkin lapsen oikeudet ja etu toteutuvat. Näiden alaikäisten kotimaasta pakenemisen taustalla on useimmiten sisällissota tai muu vakava konflikti. Monet ovat kokeneet aseellisia hyökkäyksiä ja taisteluita, he ovat vaihtaneet asuinpaikkaa useaan kertaan ja heidän perheenjäseniään ja ystäviään on kuollut tai kadonnut. Yleensä joku lapsen lähiomainen on päättänyt lähettää lapsen turvaan toiseen maahan. Suomessa vastaanottokeskusten ruuhkautumista on vaikeuttanut myös se, että kunnat eivät ole osoittaneet riittävästi kuntapaikkoja turvapaikan saaneille. Jyväskylä osoittaa asianmukaista vastuullisuutta kasvattaessaan pakolaiskiintiötä ja perustaessaan alaikäisten perheryhmäkodin. Tässä Jyväskylä on uuden edessä, mutta niin ovat nämä lapset ja nuoretkin – he alkavat kasvattaa juuriaan tähän maahan. Kotoututtamiseen panostaminen alkuvaiheessa on erittäin tärkeää ja ehkäisee ongelmia tulevaisuudessa. Vihreä valtuustoryhmä toivoo Jyväskylän kaupungin panostavan pakolaisten kotouttamiseen. Taantuman aikana pidämme myös tärkeänä perheryhmäkodin työllistävää vaikutusta.

Vihreä valtuustoryhmä haluaa toivottaa perheryhmäkodin tulevat asukkaat, uudet jyväskyläläiset läpimästi tervetulleeksi ja toivoo kaupungilta ja TE-keskukselta hedelmällistä yhteistyötä, jotta perheryhmäkodin sijainti ja näiden nuorten koulunkäynti saadaan organisoitua asianmukaisella tavalla, lasten etu huomioonottaen. Jyväskylässä on pitkä kokemus maahanmuuttajatyöstä ja hyvät edellytykset tarjota näille alaikäisille uussuomalaislle turvallinen ja mahdollisuuksia tarjoava kasvuympäristö. Lopuksi vielä pieni ajatusleikki niille, joilta ei löydy ymmärrystä pakolaisia kohtaan: Entä jos se olisit sinä? Entä jos sinua vainottaisiin ihonvärisi, kielesi tai uskontosi takia? Entä jos esimerkiksi ympäristökatastrofi olisi tehnyt Suomesta asuinkelvottoman? Tai jos sinun kotisi olisi poltettu, Jyväskylä pommitettu, sukulaisesi tapettu? Entä jos sinä tarvitsisit apua, turvaa, jota Suomi ei enää pystyisi sinulle takaamaan?

Maia Fandi