Irina Tuokko.
Kun nuori voi pahoin, voimme tarkastella nuoren kasvutarinaa tuohon hetkeen. Onko perhe saanut tarvitsemaansa tukea, olemmeko mahdollistaneet kaiken tuen tuon lapsen kohdalla, onko hänellä ollut paras mahdollinen turvaverkko varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa?
Vai olemmeko luoneet yksiselitteisen syrjäyttäviä tai eriarvoistavia rakenteita palveluihimme?
Mikäli olemme luoneet ja olemme näistä rakenteista tietoisia niin miksi jatkamme niiden ylläpitämistä? Miksi jatkamme niiden ylläpitämistä vaikka kirkkaasti suurin osa asiantuntijoista ja tutkimuksista osoittaisi, että toimintatavalla on negatiiviset kokonaisvaikutukset?
Meillä on teetetty Jyväskylässä lapsivaikutusten arviointi liittyen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajauksen vaikutuksiin. Jyväskylässä rajauksen piirissä on noin 700 lasta, jotka eivät ole oikeutettuja saamaan varhaiskasvatusta samaa tuntimäärää kuin valtaosa muista lapsista. Rajoitus perustuu lapsen vanhempien asemaan työmarkkinoilla.
Perheiden osalta selvityksestä nousee esille, että rajauksella on ollut vaikutuksia perheen hyvinvointiin, arjen sujumiseen sekä huoleen lapsen hyvinvoinnista. Vastaajissa oli myös henkilöitä, jotka kertoivat rajauksen vaikuttaneen työn vastaanottamisen mahdollisuuksiin heikentävästi ja vaikeuttanut pätkätöiden tekemistä. Pätkätöitä yritettiin sovittaa yhteen jo tiedossa olevien hoitopäivien mukaisiksi ja erilaisista joustoistakin oli jouduttu sopimaan työnantajan kanssa.
Lapsen kannalta hoitopäivien välille saattoi tulla pitkiäkin taukoja, jolloin hoitoon lähtö ja ryhmäytyminen muuttuivat hankalemmiksi. Subjektiivisen oikeuden rajaus on estänyt myös osalla lapsista osallistumisen päiväkodin erilaisiin retkiin ja tapahtumiin.
Vastauksissa kannettiin myös huolta perheiden eriarvoisesta asemasta. Huoli nousi myös lapsen oikeudesta pysyvään ja vakaaseen oppimisympäristöön, jossa esimerkiksi kielellinen kehitys ja kaveritaitojen oppiminen voisi olla täyspainoista. Myös henkilöstökyselystä kävi ilmi, että subjektiivisen rajauksen myötä lapsiryhmien koko ja koostumus vaihtelevat paljon aiheuttaen levottomuutta ryhmässä. Henkilöstö koki myös, että työmäärä on lisääntynyt subjektiivisen rajauksen jälkeen kahden lapsen täyttäessä yhtä paikkaa.
Myös yksityisen puolen palveluntuottajat nostivat esiin kirjelmässään, että lapsen täysipainoinen pedagoginen varhaiskasvatus vaarantuu rajauksen myötä.
Varhaiskasvatuksen yksi tärkein tehtävä on vähentää eriarvoisuutta. Huolestuttavaa on, että rajaus saattaa osua juuri niihin lapsiin, jotka saattaisivat hyötyä varhaiskasvatuksesta eniten.
Mitä me siis vielä pohdimme?
Mikäli haluamme säilyttää kasvomme lapsiystävällisenä kaupunkina meidän tulee palauttaa subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus heti syksystä 2019 alkaen.
[Puheenvuoro Jyväskylän v. 2019 talousarvioesitykseen 29.10.2018]