Uudessa tilanteessa opinto-ohjauksen rooli korostuu entisestään. Riittävästi resursoitu sekä oppilaan henkilökohtaiset vahvuudet ja tulevaisuuden tavoitteet huomioiva opinto-ohjaus on avainasemassa, kun nuori koulutusasteelta toiselle siirtyessään rakentaa opintopolkuaan lukemattomien vaihtoehtojen viidakossa. Ohjauksella voidaan myös tukea oppilaita sujuvan kouluarjen ylläpitämisessä sekä purkaa eri aloihin liitettäviä sukupuolittuneita oletuksia.
Nivelvaiheet ovat useimmille koulupolun stressaavimpia ajanjaksoja. Niissä nuoret kuulevat usein kyllästymiseen asti siitä, kuinka tärkeitä eri aineiden arvosanat ovat tulevaisuuden menestyksen kannalta. Kun paineet kasvavat, on opinto-ohjaajalla, moniammatillisessa yhteistyössä koulupsykologin ja -kuraattorin kanssa, keskeinen rooli nuoren yksilöllisten tavoitteiden asettamisessa, opiskelun sujuvoittamisessa ja siirtymään liittyvien huolien purkamisessa.
Jatkossa on yhä tärkeämpää, ettei tiivis yhteys nuoreen katkea koulutuksen nivelvaiheissa, vaan eri koulutusasteilla toimivat opinto-ohjaajat tekevät yhteistyötä keskenään pitääkseen jokaisen mukana ja ehkäistäkseen koulupudokkuutta. Jotta jokaiselle nuorelle asuinpaikasta riippumatta pystytään turvaamaan yhdenvertainen oikeus yksilölliseen opinto-ohjaukseen, tulee perusopetukseen ja toiselle asteelle säätää sitova 200 ohjattavan mitoitus.
Myös tietojärjestelmillä on keskeinen rooli nuorten opintopolun sujuvoittamisessa. Kun nuori vaihtaa koulua tai siirtyy koulutusasteelta toiselle, tulisi häntä koskevien tietojen siirtyä jouhevasti sähköisten järjestelmien välillä. Tällä hetkellä näin ei aina ole. Ajoittain ilmenee valitettavia tilanteita, joissa opettajat ja muut nuoren asioita hoitavat ammattilaiset eivät saa kaikkea tarvitsemaansa tietoa tiedonsiirto-ongelmien takia. Tähän on Jyväskylässä syytä panostaa. Sujuvat ja tehokkaasti toteutetut tietojärjestelmät ovat myös taloudellisesti järkeviä. Ammattilaisten aikaa ei saa mennä hukkaan toimimattomien järjestelmien takia.
Vaikka nivelvaiheista puhutaan nyt oppivelvollisuuslain uudistumisen vuoksi paljon, kaikkein tärkeintä on kuitenkin nähdä koulutusjärjestelmämme kokonaisuutena. Jotta siirtymät olisivat onnistuneita, tulee varsinaisten opetussisältöjen ja nuoria koulupolulla eteenpäin avustavan ohjauksen yhdessä muodostaa selkeät portaat, joiden jokainen askel muodostaa loogisen jatkumon edelliselle. Perusopetusta tuleekin oppivelvollisuuden pidentyessä vahvistaa niin, että se antaa jokaiselle nuorelle riittävät tiedot ja taidot toisesta asteesta selviämiseen.
On kuitenkin tunnistettava, että lähtökohdat, joista nuoret ponnistavat, ovat erilaisia. Eriarvoisuuden periytymisellä tarkoitetaan perheessä vallitsevien olosuhteiden sekä käytettävissä olevien taloudellisten resurssien joko vahvistavaa tai heikentävää vaikutusta nuoren lähtökohtiin. Sekä köyhyys että varakkuus siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle. Vanhemman vakava sairastuminen, lapsena kodin ulkopuolelle sijoitetuksi joutuminen tai vähemmistöasema usein vaikuttavat niin, että nuori lähtee koulupolulleen takamatkalta.
Nuorten välisiä eroja voidaan tasata sekä koulutuksessa että kuntien perhepalveluiden avulla. Huolehtimalla muun muassa lastensuojelun henkilöstön määrästä, panostamalla matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluihin sekä turvaamalla jokaiselle nuorelle oikeuden oman äidinkielensä opiskeluun pystytään vähentämään perheisiin kohdistuvaa kuormitusta sekä vahvistamaan nuorten valmiuksia pyrkiä kohti koulutuksellisia unelmiaan.
Emilia Lakka, sivistyslautakunnan jäsen, vihreä kuntavaaliehdokas
Simo Marttinen, ICT-pedagogi, vihreä kuntavaaliehdokas
Niina Simanainen, sivistyslautakunnan varajäsen, vihreä kuntavaaliehdokas