Luontokato on todellisuutta, ei kaukana “maailmalla” vaan läsnä ihan meillä kotosuomessakin. Olemme saaneet lukea hälyttäviä uutisia metsäluonnon köyhtymisestä. Eläinyksilöiden väheneminen ei ole enää pitkään aikaan koskenut vain suuria petoeläimiämme, vaan sekä lajien että yksilömäärien taantuminen koskee jo ihan tavallisimpia meille jokaiselle tuttuja lajeja. Varpuslintujen määrä on todettu tutkimuksin suuresti vähentyneeksi. Hömötiainen, kottarainen, varpunen, kanalinnut ja monet muut useimmille tutut lajit ovat vähentyneet radikaalisti. Monien lintujen ja nisäkkäiden ravinto metsämarjat ovat vähentyneet, kuten myös kaikki muut varsinkin vanhoja metsiä, purovarsia ja soita elinympäristönään suosivat lajit.
Erittäin huolestuttavaksi elinympäristön köyhtymisen tekee muutoksen nopeus. Exponentiaalinen muutos on tapahtunut viimeisen 50 vuoden, yhden sukupolven, aikana. Suurin vanhingonaiheuttaja on nykyinen metsätalous, jonka toimintatapoihin on yritetty osoittaa niin metsänhoidollisesti kuin omistajillekin kestäviä muutoksia, mutta turhaan. Lehtien palstoilla ja politiittisessa päätöksenteossa tutkijoita vähätellään ja luontokato sekä kiihtyvien metsänhakkuiden yhteys ilmastonmuutokseen kielletään.
Metsäteollisuutemme suuryhtiöt, Stora-Enso, UPM ja Metsä Group jatkavat entisellä linjallaan ja Suomen metsiä hakataan ennennäkemättömällä vauhdilla lähinnä selluloosaksi ja WC-paperiksi, hyvin matalan jalostusasteen tuotteiksi. Kauniista “biotuote”-puheista huolimatta viennin jalostusaste matelee ja sellun ja kartongin osuuden arvioidaan taas jopa nousevan maailmanmarkkinoiden elpymisen myötä.
Metsäteollisuudellamme on vanhastaan ns. “hyvä maine” kansakuntamme vaurastuttajina. Tämä ei nykyisellään kuitenkaan pidä paikkaansa. Näiden yhtiöiden omistajina on suurimmaksi osaksi kansainvälisiä sijoitusyhtiöitä. Niiden toimilla ei ole minkäänlaista kansallista velvoitetta huolehtia suomalaisten tai suomalaisen luonnon hyvinvoinnista. Niiden tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen.
Nämä suuryhtiöt käyttävät valtaansa myös sumeilematta lobbaamalla onnistuneesti nykyistä hallitustamme, jonka toimien voidaan katsoa olevan luontovihamielisimpiä kuin koskaan. Edes kansallisena omaisuutena vanhat metsät eivät säästy vaan ns. aktivistit – kiitos heidän – joutuvat jatkuvasti raportoimaan uusista hakkuusuunnitelmista valtionkin mailla.
Haluammeko todella antaa vielä olemassaolevien vanhojenkin metsien hukkua sellukattilaan, köyhdyttää metsäluontomme, eläimistömme ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Risto Rönnberg
Puheenjohtaja, Jyväskylän Vihreät ry
Kirjoitus on alunperin julkaistu Keskisuomalaisessa 15.1.2026.