Aluevaalien lähestyessä on puhuttu paljon muun muassa ikäihmisten kotihoidosta, hoitajamitoituksesta ja sote-alan työntekijöiden riittävyydestä. Sosiaali- ja terveyspalveluita uudistettaessa nousee väistämättä esille myös kysymys omaishoitajien asemasta tulevilla hyvinvointialueilla. Tällä hetkellä omaishoidon tuen taso ja myöntämiskriteerit vaihtelevat kunnasta toiseen. Keski-Suomen alueella erot korkeimmassa hoitopalkkioluokassa ovat satoja euroja kuukaudessa. Myös omaishoitajille tarjottavissa tukipalveluissa on paikallisia eroja. Kuntien erilaiset panostukset omaishoitajien tukemiseen ovatkin aiheuttaneet eriarvoisuutta, johon meillä on nyt paras mahdollinen tilaisuus puuttua. Hyvinvointialueen sisällä käytäntöjä yhtenäistetään. Mille tasolle omaishoidon tuki ja muut omaishoitajien arjen pyörittämistä helpottavat palvelut Keski-Suomessa asettuvat, se on kiinni tällä viikolla valittavista aluevaltuutetuista. Nyt on oikea hetki vaikuttaa omaishoidon tulevaisuuteen.
Uudistus tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden eri kuntien käytäntöjen kartoittamiseksi ja parhaiden toimintatapojen ottamiseksi käyttöön koko hyvinvointialueella. Rehellisen, olemassa olevien puutteiden ja vahvuuksien arvioinnin avulla päästään hyvin alkuun. Hyvinvointialueelle tarvitaan myös oma omaishoidon kehittämisohjelma, johon kirjataan kaikki tarpeelliset muutokset ja niiden toteuttamisen aikataulu. Konkreettisten tavoitteiden kirjaaminen sekä vastuuttaa päättäjiä että luo pohjaa edistettävien toimenpiteiden seurannalle. Niin omaishoitajia itseään, heidän hoidettavia läheisiään kuin omaishoitajien asemaan erikoistuneita järjestöjä tulee kuulla systemaattisesti päätösten valmistelussa.
Uuden toimintamallin tulee olla oikeudenmukainen ja selkeä sekä huomioida kattavasti sekä omaishoitajien että heidän hoivaa tarvitsevien läheistensä yksilölliset tarpeet. Vaikka huomattava osa omaishoitajista on itsekin ikääntyneitä, on joukossa myös esimerkiksi vammaista lastaan hoitavia nuoria vanhempia ja muistisairaasta läheisestä huolta pitäviä työssäkäyviä. Erilaisiin tilanteisiin tulee olla tarjolla räätälöityjä ratkaisuja. Tarvitaan myös säännöllistä yhteydenpitoa omaishoitoasioista vastaavien työntekijöiden kanssa, jotta perheiden muuttuviin olosuhteisiin pystytään reagoimaan oikea-aikaisesti ja sujuvasti. Omaishoitajan tulee voida luottaa, että apua saatavilla nopeasti ja matalalla kynnyksellä, kun sitä tarvitsee.
Arvioiden mukaan omaishoidon kustannukset yhteiskunnalle ovat vain noin neljänneksen raskaamman laitoshoidon kuluista. Jo nyt tehostetun palveluasumisen paikkoja on liian vähän tarpeeseen nähden. Kotihoidon asiakkaat ovat puolestaan yhä huonokuntoisempia ja heitä hoitavien työntekijöiden arkea leimaa jatkuva kiire. Kohtaamiselle ja kuuntelemiselle jää liian vähän aikaa. Tilanne ei helpota väestön ikääntyessä, vaan paine sekä omais- että kotihoidon lisäämiseksi kasvaa entisestään. Molempiin tarvitaankin lisäresursseja. Kenenkään ei pitäisi joutua köyhyysloukkuun omaishoidon takia. Korottamalla omaishoitajien hoitopalkkioita voimme helpottaa sujuvan arjen rakentamista hoitosuhteen molemmille osapuolille. Palkkioiden vuotuista määrää arvioitaessa tulee päästä irti kuntien harjoittamasta alibudjetoinnista.
Läheistä hoidetaan kuitenkin ennen kaikkea rakkaudesta, ei suurten korvausten toivossa. Omaishoitajat ansaitsevat, että myös heidän jaksamisestaan, terveydestään ja hyvinvoinnistaan pidetään huolta. Huonosti nukutut yöt, yksinäisyys ja masennus ovat omaishoitajien keskuudessa huolestuttavan yleisiä. Roolista irrottautuminen ei onnistu kulkukortin lailla, vaan vastuu kulkee mukana ympäri vuorokauden. Usein uupumusta ei itse huomaa, vaan se kehittyy vaivihkaa. Omaishoitajien loppuun palamista voidaankin ennaltaehkäistä ja heidän arkeaan sujuvoittaa muun muassa monipuolisella päivätoiminnalla, kotipalvelulla sekä tarjoamalla heille kulttuuri- ja liikuntaseteleitä yhteistyössä kuntien kanssa.
Riittävä vapaa-aika on avain hyvinvointiin raskaan arjen keskellä. Levon lisäksi omaishoitajat tarvitsevat aikaa omille kiinnostuksen kohteilleen ja kodin ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden ylläpitämiselle. Lain mukaan he ovat oikeutettuja 2–3 vapaapäivään kuukaudessa. Kuitenkin vain noin puolet omaishoitajista käyttää heille kuuluvia vapaita. Koronapandemia on vähentänyt vapaiden pitoa entisestään. Kun omaistaan ei uskalla viedä lyhytaikaiseen hoitoon kodin ulkopuolelle tartuntariskin vuoksi, jäävät omaishoitajan oman palautumisen kannalta arvokkaat vapaapäivät helposti pitämättä. Monet omaishoitajat kuuluvat myös itse terveydentilansa ja ikänsä vuoksi koronan riskiryhmään.
Korona-aikana kunnat ja omaishoitajien järjestöt ovat reagoineet muuttuneen tilanteen omaishoitajille aiheuttamaan lisäpaineeseen. Kaupassakäyntiapu, verkkovälitteiset kokkaus- ja jumppahetket sekä pienryhmäkävelyt lähiluonnossa turvavälejä noudattaen ovat esimerkkejä keinoista, joilla eri toimijat ovat pyrkineet vahvistamaan omaishoitajien jaksamista. Toimiviksi todettuja ratkaisuja ei tule unohtaa, vaan sisällyttää niistä parhaat osaksi omaishoitajien pysyvää palvelutarjontaa. Esimerkiksi sähköiset vertaistapaamiset ovat luoneet uusia osallistumisen ja vertaistuen mahdollisuuksia heille, joilta tällaisten palveluiden käyttäminen sujuu. Rakentamalla monipuolisia digipalveluita kasvokkaisen tuen ja neuvonnan rinnalle pystytään tulevaisuudessa vastaamaan nykyistä tehokkaammin omaishoitajien moninaisiin tarpeisiin. Kaikille nämä uudet toimintatavat eivät sovi, ja myös näihin tilanteisiin tulee jatkossakin löytyä sopivia ratkaisuja.
Juhlapuheiden aika on ohi ja nyt tulee tarttua toimeen. Pidetään huolta omaishoitajista. He ovat sen ansainneet.
Emilia Lakka
Keski-Suomen Vihreiden puheenjohtaja
YTM, FM, tutkija
Aluevaaliehdokas nro 30
Somekanavat:
Facebook: https://www.facebook.com/lakka.emilia
Instagram: https://www.instagram.com/emilialakka/
Twitter: https://twitter.com/emilialakka