Vietämme tällä viikolla Jyväskylä Prideä. Viikon osittainen tarkoitus on juhlia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen eteen tehtyä työtä, mutta ennen kaikkea sen tarkoitus on viestittää, että työtä on edelleen tehtävä. Olemme edistyneet rakenteellisesti paljon viime vuosikymmenten aikana, mutta Pride-myönteisyys sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokema turvallisuuden tunne on paljon muutakin kuin oikeus avioliittoon, yliopiston sukupuolineutraalit wc-tilat tai Pride-liputus.
Priden tavoitteena on, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voisivat kuulua yhteiskuntaan siinä missä kuka tahansa muukin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi moninaisuuden arkipäiväistä näkymistä mainoksissa, oppikirjoissa ja puheissa. Se ei tarkoita erillistä oppituntia tai kappaletta sateenkaarikulttuurista eikä yritysten sateenkaariliputusta kerran vuodessa.
Onkin kummallista, miten tämänhetkinen keskustelu Jyväskylässä kulminoituu lippuun – tai oikeastaan tänä vuonna kahteen lippuun, sillä Jyväskylässä perinteisen sateenkaarilipun rinnalla liehuu myös translippu. Kuinka olemme tilanteessa, jossa osa päättäjistä ja kuntalaisista näkee epäkohtana ainoastaan lipun, eikä niinkään niitä epäkohtia, joiden takia nämä liput liehuvat?
Sateenkaari- ja translippua vastaan olevat argumentit, joiden mukaan vain yhden ryhmän lipun nostaminen ei ole yhdenvertaista, ovat kyllä osaltaan oikeassa. Miksi Jyväskylässä ei nosteta romanien kansallispäivänä Suomen lipun rinnalle romanilippua ja saamelaisten päivänä Saamen lippua? Tähän on toivottavasti tulossa muutos, sillä Jyväskylän kaupungille on tulossa vielä tänä vuonna liputuksia koskeva ohjeistus. Silti liputtamatta jättäminen ei ole vaihtoehto.
Liputuksen avulla kaupunki viestii kuntalaisilleen olevansa liittolainen. Paikka, jossa lippuun ja sen viestiin identifioituvat voivat elää turvallisesti. Paikka, jossa tehdään töitä, jotta kaikilla kuntalaisilla olisi mahdollisimman hyvä ja yhdenvertaista elää.
Lippu ei kuitenkaan ole yhtä kuin Pride tai yhtä kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistömyönteisyys. Sateenkaari- ja translipun nostaminen ei ole vähemmistöteko, mutta parhaassa tapauksessa se voi viestiä, että lipun takana oleva järjestö, yritys, kunta tai henkilö on valmis tekemään töitä vähemmistöjen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden eteen. Tätä odotankin jokaiselta sateenkaari- ja translipun valloittavalta – ole lipun arvoinen!
On tärkeää pohtia, mitkä ajatusmallit ovat sellaisia, joita olisi hyvä laajentaa tai muuttaa – mitä minä voisin tehdä toisin ja mikä minun ajatuksissani, puheissani ja teoissani saattaa loukata muita? Miten viestin lapsille, nuorille, ystäville ja perheenjäsenille? Kun huomaa itse ymmärtävänsä oppimisen paikkoja, voi niistä kertoa myös muille ja näin auttaa kanssaihmisiä laajentamaan ajatusmaailmaansa.
Yhdessä meillä on mahdollisuus rakentaa turvallinen ympäristö, jossa jokainen on arvokas omana itsenään. Mahtavaa Jyväskylä Prideä kaikille!
Elma Hyöky
kaupunginvaltuutettu
vihreän valtuustoryhmän 2. vpj.
sivistyslautakunnan jäsen