Vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyttä selvittäneen THL:n kyselyn (HS 28.3.) mukaan vanhusten kokema yksinäisyys on lisääntynyt korona-aikana.
Useampi kuin joka kolmas oli kyselyn mukaan kokenut yksinäisyyttä, kun aiemmin itsensä yksinäiseksi koki joka viides. Palvelutaloissa asuvista vanhuksista 36 prosenttia ja kotihoidon asukkaista 20-40 prosenttia kärsii yksinäisyydestä ainakin toisinaan.
Tulos ei yllätä. Jo yli vuoden verran meistä monet ovat kärsineet kohtaamisten vähentymisestä, mutta kehotus eristäytyä on iskenyt erityisesti ikääntyneisiin.
Kotonaan asuvia ikäihmisiä on kehotettu olemaan tapaamatta lapsiaan, lapsenlapsiaan ja ystäviään. Hoivayksiköissä asuvilta tapaamiset on estetty ison osan vuotta jopa täysin. Syy on sinänsä ollut perusteltu. Pandemia on ollut kriisi, joka on vaatinut tiukkuutta ihmisten terveyden ja hengen suojelemiseksi. Inhimillinen hinta on kuitenkin ollut kova.
Ikääntyneiden yhteys myös yhteiskunnallisiin verkostoihin on ohentunut. Pandemian aikana on kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kohtaavaa toimintaa ajettu alas. Välttämättä mikään taho ei enää tiedä, kuinka ikäihmisellä menee.
Tarvetta kohtaamisille olisi ollut. Esimerkiksi SPR:n ystäväpalveluun tulleiden pyyntöjen määrä on lisääntynyt. Surullista on, että normaali ystävävälitys ei ole ollut mahdollista. Ystävätoiminnan on täytynyt nojata puheluihin, ja ne ovatkin olleet tärkeitä monille ikäihmisille. Hienoa on, että myös Jyväskylän seurakunta on ottanut puhelimella kuulumisten kysymisen vahvemmin osaksi toimintaansa.
Kun korona on vienyt terveydenhuollon resursseja, määritellyissä hoitotakuuajoissa ei ole pysytty. Kiireettömään hoitoon ei ole voitu välillä antaa aikoja ollenkaan, jolloin pitkäaikaissairaudet ja alkavat vaivat ovat päässeet pahenemaan. Hoitovelkaa on syntynyt.
Nyt on jälkihoidon aika. Koska kuntien taloustilanne on tiukka, on tarpeen etsiä uusia tapoja ensin selvittää ikääntyneiden tilanne ja avuntarve ja sitten fiksut tavat kohtaamisiin ja terveydenhoitoon.
Tehokas keino kartoittaa kerralla ison joukon avuntarve on tekstiviestikyselyt, jotka ovatkin jo Jyväskylän kaupungin työkalupakissa. Digitalisaatio tarjoaa tehokkaita tapoja seurata ja tukea terveyttä. Se ei kuitenkaan sovi kaikille eikä voi koskaan kokonaan korvata ihmisten kohtaamista kasvokkain.
Tässä julkinen sektori voi tehdä yhteistyötä vapaaehtoistoimijoiden ja kolmannen sektorin kanssa. Yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa on muutenkin hyvä vahvistaa.
Jälkimmäisten rokoteannosten antaminen tarjoaa myös oivan tilaisuuden kohdata ikäihmisiä. Silloin on tärkeä kysyä vanhukselta avuntarpeesta ja tarvittaessa ohjata avun piiriin.
Liisa Kuparinen on kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen; Riitta Lätti SPR:n ystävävälittäjä ja eläkeläinen. Molemmat ovat Jyväskylän Vihreiden kuntavaaliehdokkaita.