Jyväskylä on haparoinut ekokriisin torjunnassa, vaikka Suomi on sitoutunut Rion sopimuksella monimuotoisuuskadon pysäyttämiseen 2020 mennessä (1). Kaupungin rajojen sisällä on suojelualueita vaivaiset 1,5% metsäalasta, mikä on suuremmista kaupungeista kolmanneksi vähiten Kuopion ja Helsingin jälkeen (2), vaikka virallinen YK:n tavoite on 17% ja EU:n ja ekologian tutkijoiden uusi suositus lajikadon estämiseksi on 30%. Uusi vuonna 2014 voimaan tullut metsälaki on vähentänyt suojeltavan metsän osuutta ja siten myös luonnon monimuotoisuutta jopa 30 000 hehtaaria (3). Monimuotoisuutta pienentävät erityisesti metsän hyödyntäminen polttoaineeksi, selluksi ja puutavaraksi, sekä yhden puulajin tasaikäiskasvatus, joka tähtää avohakkuisiin. Kansallinen metsästrategia käsittelee metsää erityisesti teollisuuden raaka-ainevarastona ja ohjaa hakkuiden lisäämiseen, mikä tarkoittaa kuntien roolin korostumista suojelutoimissa.
Myös kaavoituksella voidaan vaikuttaa metsien monimuotoisuuteen etenkin kaupunkien liepeillä. Kaavoitus on kaupungin monopoli ja siihen vaikuttaminen on poliittisesti helpointa. Lähiluontoon on kaavoitettu ja suunniteltu Jyväskylässä viime vuosina satoja hehtaareja asuin- ja teollisuusrakentamista ja maakunnan tasolla myös Nelostien uusi linja. Useat lähiluontoon kaavoitetuista asuinalueista ovat omakotialueita ja jotkin niistä sijaitsevat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeillä ranta-alueilla, kuten Tuomiojärven ja Alvajärven rannoilla sekä suunnitelman mukaan myös Pappilanjoella ja Hupelissa. Lisäksi teollisuudelle on kaavoitusvarauksia lähimetsissä huomattavan suurina alueina esimerkiksi Seppälänkankaalla. Kaavoituksen pääpaino pitää siirtää olemassa olevan kaupunkirakenteen järkevään tiivistämiseen ja lopettaa kaavoittaminen metsäluontoon ja erityisesti rannoille.
Kaupungilla on kaavoituksen ohella myös oma metsätoimi, joka hallinnoi kaupungin omistamia metsiä kaupunginvaltuuston hyväksymän metsäohjelman mukaan. Metsäohjelma luokittelee kaupungin metsät kolmeen pääluokkaan: virkistysmetsiin, suojelumetsiin ja talousmetsiin. Nykyinen metsäohjelma on voimassa 2018 – 2030, ja sen mukaan suojelua voitaisi hieman lisätä puun myyntiä kuitenkaan vähentämättä. Tämä on johtanut avohakkuisiin kaupunkilaisille rakkaissa virkistysmetsissä, varsinkin Laajavuoren ulkoilualueella ja Sulunperän ja Vääräjärven välisessä virkistysmetsässä. Virkistysmetsien hakkuut vaikuttavat kielteisesti kaupunkilaisten viihtyvyyteen ja lähiliikuntamahdollisuuksiin.
Kaupungin voimassa oleva, 17 %:n suojelutavoite ei voi toteutua niin kauan kun kaupungin metsätoimella on nykyisenlaiset tulostavoitteet, jotka ovat puun myynnistä noin 1,4 miljoonaa euroa vuodessa (4). Metsätoimen tehtävä ja budjetti on talousarviossa niputettu osaksi liikennettä ja viheralueita (5), mikä vähentää sen läpinäkyvyyttä kaupunkilaisille. Kaupungin tulisi luopua metsätoimen tulostavoitteista ja lopettaa avohakkuut. Jatkuva kasvatus on arvopuun tuotannon osalta tasaisempaa ja luonnolle ystävällisempää kuin avohakkuut. Metsien suojelua on samanaikaisesti lisättävä huomattavasti ja pyrittävä mahdollisimman suurten yhtenäisten suojelualueiden muodostumiseen. Kaupunki voisi omalla esimerkillään kannustaa lukuisia yksityisiä metsänomistajia mukaan kansainväliseen suojelutavoitteeseen, jolla pyritään siirtämään hakkuiden ja käsittelyn ulkopuolelle jopa 30 % metsistä vuoteen 2030 mennessä.
Kaikista uhanalaisista lajeista metsissä elää 31,2% (6) ja voimaperäinen metsien käsittely uhkaa jopa 4000 – 5000:tta lajia, jotka ovat riippuvaisia vanhoista metsistä, joista löytyy runsaasti lahopuuta (7). Talousmetsissä lahopuuta on hyvin vähän verrattuna luonnontilaisiin metsiin: vain 4 – 5 m² hehtaaria kohden siinä missä luonnontilaisissa metsissä voi olla 60 – 120 m². (8) Ero voi siis olla 20-kertainen! Vanhat, aina suojelun arvoiset yli 140-vuotiaat metsät ovat vähentyneet merkittävästi 2000-luvulla ja yli 160-vuotiaat metsät 42% (9) ja maamme eteläisen osan uhanalaiset luontotyypit, kuten rehevät lehdot, ovat pirstoutuneet pieniin osiin tai kadonneet (10). Vielä vuosituhannen alussa runsaslukuinen hömötiainen löytyy nyt erittäin uhanalaisten lajien listalta. Uhanalaisia lintulajeja on jo 90, joukossa myös esimerkiksi varpunen. (11) Hömötiaisen tapauksessa syynä uhanalaistumiseen ovat avohakkuut, jotka johtavat elinympäristön tuhoutumiseen. (12)
Jyväskylän 1466 km² pinta-alasta metsämaata on noin 97 000 ha eli noin 66 %. Saavuttaaksemme tiedemaailman suosittaman 30%:n suojeluasteen meidän olisi siis suojeltava 29 100 ha nykyisen noin 1500 hehtaarin sijaan. Kaupunki omistaa kuitenkin metsää vain 8700 ha (13), joten vaikka kaupunki suojelisi kaikki metsänsä, suojellun metsän osuus koko metsämaasta nousisi vain 9 %:iin. Kaikkea kaupungin metsää ei voida kuitenkaan suojella, mutta ainakin periaatteessa valtaosa olisi mahdollista. Tämän takia kaupungille tarvitaan viipymättä luonnonsuojelusuunnitelma ja riittävä budjetti sen toteuttamiseen.
Monia hankkeita ja tavoitteita toteutetaan toisistaan irrallisina, jolloin myös ekologinen kokonaisvaikutus jää olemattomaksi tai jopa negatiiviseksi. Ratkaisuja yksinkertaistetaan liikaa ja metsäekologian ja biologian osaaminen sivuutetaan talouden ja kiireellisen suunnittelun takia. Jatkossa hankkeiden ja kaupungin strategian pitäisi tukea metsien suojelua kokonaisvaltaisemmin ja sitä pitäisi noudattaa myös käytännössä. Esimerkiksi puupolttoaineiden käyttöä kaukolämmön tuotannossa tulisi vähentää. Tiiviimmän tutkijayhteistyön avulla luontoa voitaisiin huomioida kaavoituksessa huomattavasti paremmin ja tehdä kauaskantoisia ratkaisuja monimuotoisuuden lisäämiseksi. Jyväskylän yliopistossa on maailman kärkitason ekologian asiantuntemusta, joten sitä kannattaa kuunnella. Kaupungille meillä on seuraavanlainen ohje: Suojele se, minkä voit, ja kohtele muuta aluetta varoen ja hellästi.
Vesa Jarva ja Vesa Kaakkuriniemi
kirjoittajat ovat Jyväskylän Vihreiden kuntavaaliehdokkaita
- Rio de Janeiron yleissopimus, 1992 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078
- Suomen vihrein kunta, Yle, 3.9.2020, viitattu 24.4.2021, https://yle.fi/uutiset/3-11504485
- Metsälain muutos vähensi luonnon monimuotoisuutta – WWF: jopa 30 000 hehtaaria jäi vaille lain suojaa, Yle 14.1.2020, viitattu 24.4.2021, https://yle.fi/uutiset/3-11156623
- Hakkuusuunnitteiden laskenta hoitoluokittain Jyväskylän kaupungille, Tapio, 2018, viitattu 25.4.2021, https://www.jyvaskyla.fi/sites/default/content/uploads/atoms/content/uploads/metsaohjelma_liite_laskelmat.pdf
- Jyväskylä 2021 talousarvio, s. 138-141, viitattu 25.4.2021 https://www.jyvaskyla.fi/sites/default/content/uploads/atoms/content/uploads/jkl_talousarvio_2021.pdf
- Ympäristöhallinnon Ympäristö.fi, viitattu 25.4.2021, https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Suomen_lajien_Punainen_lista_2019/Uhanalaisista_lajeista_elinymparistoittain
- Tuhannet lajit hakevat lahopuuta talousmetsistä, turhaan – Huippuekologi: Hiljainen tappaja lähempänä, Yle 19.1.2019, viitattu 25.4.2021, https://yle.fi/uutiset/3-10677907
- Tehokas metsätalous uhkaa jopa viittä tuhatta eliölajia Suomessa, Yle, 11.7.2018. Viitattu 25.4.2021, https://yle.fi/uutiset/3-10252893