Tämän syksyn ensimmäisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin kaupungin talouden ja toiminnan puolivuosikatsausta. Puheenvuoroja ei juuri käytetty, mutta asia ansaitsee kuitenkin tulla joltain kulmalta huomioiduksi. Jos ei muuten, niin evästyksenä itsellemme.
Puolivuosikatsaus on väliarvio siitä, kuinka olemme onnistuneet suunnittelemaan kuluvan vuoden taloutta ja toimintaa.
Luin muistinvirkistykseksi ryhmäpuhettamme 6.11.2023 kokouksesta ja poimin sieltä yhden kohdan:
“Elinkeino- ja työllisyyspalvelujen budjettiin suhtaudumme varauksella. Hallitusohjelman mukaisten lakiesitysten toteutuminen sekä suunnitellut leikkaukset, kuten Jyväskylä-lisän poisto sekä järjestökentän toimintaedellytysten heikentäminen tulevat mitä todennäköisimmin kasvattamaan pitkäaikaistyöttömyyttä, mikä tarkoittaisi kustannusten kasvua tulevan vuoden aikana. Ylitysuhka on todellinen riski.”
Ja sitten kurkistus puolivuosikatsaukseen:
“Elinkeino- ja työllisyyspalvelut -0,2 miljoonaa euroa.
Ylitys johtuu työmarkkinatuen kuntaosuuden ylittymisestä. Tämän hetken arvion mukaan työmarkkinatuen kuntaosuus ylittää talousarvion 0,8 miljoonaa euroa. Ylitysuhkaa ei saada katettua kokonaisuudessaan muilla sopeutustoimilla”.
Joskus sitä toivoisi mielikuvitusrahan realisoituvan ja yllättävän positiivisesti. Tällä kertaa näin ei ole käynyt. Työmarkkinatuen kuntaosuus tarkoittaa siis sitä osuutta, jonka maksamme pitkäaikaistyöttömyydestä. Hallituksen leikkaukset eivät ehkä vielä realisoidu näissä luvuissa noin suoraviivaisesti, mutta tilanne on yhtä lailla äärimmäisen huolestuttava. Työpaikkoja ei ole riittävästi ja valitettavan usein avoimet paikat valuvat työllisille työttömien sijaan, jolloin pitkäaikaistyöttömyys jatkaa kasvuaan.
Valmistaudumme hyvää vauhtia tulevan vuoden talousarvion suunnitteluun, joka jääkin tämän valtuuston viimeiseksi. Nyt jos koskaan meiltä vaaditaan realistisiin lukuihin perustuvia suunnitelmia ja toimenpiteitä, joilla luoda uskoa ja toivoa tulevaan. Hyvä sijoitus kuntabarometrissa – olimme muuten ykkösenä – täytyy saada muutettua konkreettisiksi luvuiksi ja yritysten lukumäärän kasvuksi. Koulutettua ja pätevää työvoimaa yritysten tarpeisiin tästä kaupungista kyllä löytyy.
Me tarvitsemme elinvoimaa parantavia investointeja, joita nyt on saatukin kiitettävästi liikkeelle kulttuuri- ja liikuntainvestointien myötä. Investoinnit myös kasvattavat työllisyyttä ja tuovat kipeästi tarvitsemiamme työpaikkoja ahdingossa olevalle rakennusalalle.
Meidän täytyy uskaltaa myös leikkaamisen sijaan satsata koulutukseen aina varhaiskasvatuksesta lähtien, sillä koulutus jos jokin maksaa itsensä takaisin ja pitää Jyväskylän elinvoimaa ja kiinnostavuutta yllä.
Tulevaa talousarviota valmistellessamme meidän on kyettävä käymään realistista ja rationaalista keskustelua kaupunkimme taloudesta ja toiminnasta. Tämän vuoden toteutumat eivät tulleet meille yllätyksenä, ja nyt kaupungin eri toimialat ovat kohuuttomien vaateiden edessä; kun mielikuvitusraha ei realisoitunutkaan tai sairauspoissaolot eivät vähentyneetkään, täytyy leikata jostain muualta, jotta tavoitteisiin päästään. Yhdessä meidän on pystyttävä parempaan.
Nostanpa vielä yhden kommentin tuosta viime vuoden kokouksesta ja lainaan valtuustoryhmämme jäsentä, Arto Lampilaa:
“Toisaalta, eipä tasapainoiselta näyttävän talousarvioesityksen tekeminen ole loppujen lopuksi kovin hankalaa, aina voi lisätä esimerkiksi maanmyyntivoittojen tavoitetta rakennusalan laskusuhdanteesta välittämättä, laskea pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvien kulujen laskevan työllisyyden yhtäkkisen parantumisen myötä tai aktiivisesti toivoa että sairauspoissaoloista kaupunkiorganisaatiolle aiheutuvat kulut vähenevät.
Olisi valtuustolta vaarallinen virhe huijata itseään laskemalla sen varaan, että tällaiset yltiöoptimistiset paperille piirretyt luvut oikeasti tarkoittaisivat tasapainoista taloutta”.
Tasapainoinen talous on pidempi prosessi kuin yhden talousarvion laatiminen ja sitä tulee rakentaa valtuustokaudet ylittävästi, faktoihin nojaten. Me valtuutetut kyllä osaisimme tämän, mutta silloin kaikille ei voi luvata kaikkea kivaa.
Omana mielipiteenäni uskallan kertoa, että olen kertakaikkisen kyllästynyt leikkauspuheeseen. Se ei luo uskoa tulevaan. On meidän poliitikkojen vastuulla suunnitella taloutta pitkäjänteisesti siten, ettei keskustelu talouden ympärillä keskity säästöihin ja leikkauksiin. Tarvitaan enemmän hyvää pöhinää ja positiivisuutta, vähemmän leikkauksia ja tuomiopäivän puhetta.
Leena Lyytinen
Jyväskylän vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja