Tänään käyty keskustelu sai kirjoittamaan muutamia yleisiä ajatuksia muistiin. Tahdon pohdiskella ne ääneen talousarvion lähetekeskustelun hengessä. Tärkein syy puhua tänään on kulttuuri- ja liikuntapalvelut, joihin pääsen pienen johdattelun kautta.
Ensinnäkin jaan huolen kaupungin taloudesta, ja lisään vielä yhden huolen kaiken jo sanotun lisäksi.
Kaupungin väestökehitys ei ole niin rohkaisevaa kuin tilastot antavat ymmärtää. Suomalaiset ja ulkomaalaiset opiskelijat ovat täällä liian isolta osin lainassa, luonnollinen väestönlisäys on tuoreimpien tilastojen mukaan 6 henkilöä, ja maakuntaa ei voi määräänsä enempää tyhjentää keskuskaupunkiin ja silläkin on vaikutuksensa.
Vaikka lautakuntien lisäysehdotukset toteutetaan täysimääräisesti, vuoden 2023 talousarvioesitys tulee olemaan toimintaa ylläpitävä esitys, joka voidaan toteuttaa vain kerran.
Vuoden 2024 lukujen valossa edessä ovat arvovalinnat ja niukkuuden jakaminen, jos tulopohjaa vahvistavaa kasvua ei saada aikaan. Kuten tiedämme, kaupungin peruspalvelut on tuotettu hyvin kustannustehokkaasti ja niistä karsiminen ei tuo säästöä, ainoastaan kasvavia kustannuksia ja kaupungin pitovoiman heikentymistä.
Jotta voimme kuroa umpeen kaupungin käyttötalouden alijäämää, lisätä tulopohjaa, välttää tulevat veronkorotukset ja menoleikkaukset sekä omaisuuden myynnit, palveluiden ja tilojen käytön tehostaminen ei riitä. Ei myöskään riitä, että huomioimme yritysten ja yksityishenkilöiden tontti- ja kaavoitustarpeet ja toteutamme investointiohjelman mukaisia tarpeellisia investointeja seiniin. Nämä toimet pitävät Jyväskylän pään pinnalla, mutta eivät riitä kamppailussa suurten kaupunkiseutujen kanssa.
* * * * *
Nyt niihin kulttuuri- ja liikuntapalveluihin, joita mietin viikonloppuna, kun katsoin televisiosta Mikko Rantasen ja Patrik Laineen otteita Tampereen Nokia Areenalla.
Erityiskiitokset puheenvuoroista etenkin Jyri Ylönen, Pentti Mäkinen, Kimmo Suomi, Ari-Pekka Liukkonen, Arto Lampila sekä Rosa Heikkinen ja Eila Tiainen ja monelle muulle kulttuuri- ja liikuntapalveluiden moninaisen merkityksen näkeville.
Jyväskylässä täytyy ottaa mallia Tampereesta tai hyväksyä sen takamaaksi jääminen.
Tahdon huomauttaa käytyyn keskusteluun viitaten, että Tampere ei ole kasvanut veto- ja pitovoimassa jopa Helsingistä ohi leikkaamalla kulttuuri- ja liikuntapalveluista. Tampere on kasvanut investoimalla kulttuuri- ja liikuntapalveluihin, tapahtumateollisuuteen sekä sellaisiin kaupunkikehityskohteisiin, jotka ruokkivat kasvua ympärillään.
Tampere on ymmärtänyt, että ne kaupungit menestyvät, joihin ihmiset haluavat tulla elämään, kokemaan, viihtymään ja tekemään ja Tampere on toteuttanut juuri niitä WOW-investointeja, joihin valtuutettu Forsberg viittasi.
Investointien osalta on hyvä ajatella asioita uudella tavalla. Seinien ja tilojen lisäksi on syytä investoida tapahtumiin ja ihmisten luovuuteen, kuten Rosa Heikkinen toi esiin puhuessaan vapaan kentän tekemästä työstä.
Jos mahdollistamme sen, että etenkin nuoret ihmiset voivat tehdä kaupungista näköisensä, voitamme 20-30 vuotiaiden kiinnostuksen, pystymme pysymään perusuralla kaupungin kasvussa ja pidämme mahdollisuuden yllä siihen, että pärjäämme Tampereen ja Oulun välissä ja pystymme ylläpitämään pitovoimaamme.
Mikään mainos- ja markkinointikampanja ei voita ihmisten tekemää, ihmisten kokemaa ja ihmisten jakamaa näkyvyyttä, joka tekee Jyväskylästä Jyväskylän myös kaupungin ulkopuolisten silmissä ja houkuttelee ihmisiä luoksemme.
Uudessa Jyväskylässä pitää siis ymmärtää se, että kulttuuri- ja liikuntapalvelut tuovat kasvun ja ovat ensiarvoisen tärkeää elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaa sen lisäksi, että niillä on merkittävä sivistävä ja liikuttava itseisarvo. Kumppanuussopimukset ja vapaan kentän tukeminen
Toisin kun usein saatetaan ajatella, kulttuuri- ja liikuntapalvelut eivät ole vastakohta monille lakisääteisille peruspalveluille, kulttuuri- ja liikuntapalveluiden menestys rahoittaa lakisääteiset peruspalvelut.
Puheenvuorot kaupunginvaltuuston kokouksessa 7.11.2022