Maahanmuuttajat ovat Suomelle ja Jyväskylälle sekä tämän hetken että tulevaisuuden voimavara. Haluan kotouttamisohjelmaa käsittelevässä puheenvuorossani tuoda esille seuraavia näkökulmia:
1. Yksilön oikeudet kotoutumiseen ja velvollisuudet oman kotoutumisprosessinsa edistäjänä
2. Yhteiskunnan rooli kotouttajana ja maahanmuuttajien osallisuuden vahvistajana
3. Suomen kielen oppimisen ja oman äidinkielen vaalimisen merkitys osana kotoutumista.
4. Joitakin käytännön ehdotuksia, kuinka kotouttamisohjelmaa voidaan toteuttaa johdonmukaisemmin ja tehokkaammin Jyväskylässä
Toimivan Kotouttamisohjelman pitäisi olla kaksisuuntainen tie. Maahanmuuttajalla on vastuu kotoutumisestaan ja yhteisön hyvinvoinnista, mutta samoin yhteisö kantaa huolta ja vastuuta jäsentensä osallisuudesta ja hyvinvoinnista. Yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunne, se että kokee olevansa merkityksellinen jäsen yhteisössä, se että voi luottaa virkakoneistoon ja yhteiskuntaan – nämä kaikki ovat tärkeitä asioita kotoutumisessa. Luottamuksella tarkoitan henkilökohtaista, sosiaalista ja poliittista luottamusta.
Haluaisin nostaa esiin kysymyksen, miten kotouttamisohjelmassa mahdollistetaan, tuetaan ja kannustetaan maahanmuuttajien osallisuutta? Miten maahanmuuttajat saavat oman äänensä kuuluviin ja miten he voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin? Maahanmuuttajat ovat maahanmuuton ja kotoutumisen asiantuntijoita, heidän äänensä ja mielipiteensä tulee ottaa huomioon, sillä vain hyvinvoiva ihminen on kotoutunut ihminen. Hyvinvointia luo se, että saa olla osallinen ja oikeasti vaikuttaa asioihin.
Jyväskylän kaupungin valtuutettuna, perusturvalautakunnan jäsenenä ja kotoutumisen asiantuntijana olen aina sanonut, että maahanmuuttajia pitäisi ohjata ja kannustaa enemmän opin tiellä, sillä koulu on heidän työtään ja koulutus on ainoa tie työelämään. Uskon vahvasti koulutuksen, sosiaalisen verkoston ja harrastusten merkitykseen kotoutumisen edistäjinä. Maahanmuuttajien on opiskeltava ja sen jälkeen heidän on päästävä työelämään. Se on yksi ratkaisu uhkaavaan työvoimapulaan.
Mitä on hyvä ottaa huomioon nyt ja tulevaisuudessa on se, että tällä hetkellä Jyväskylän kaupungilta puuttuu kotouttamisen kokonaiskoordinointi. Kaupunkiin tarvitaan kotouttamiskoordinaattori, jolla on tiedossa koko kaupungin kotouttamiskenttä. Kotouttamiskoordinaattori tietäisi, mitä hankkeita kaupungissa on meneillään ja tuntisi myös peruspalvelut maahanmuuttajien näkökulmasta.
Työperusteisten, avioliiton, opiskelun ja muiden syiden takia tulleiden maahanmuuttajien ohjausta ja neuvontaa tulee tehostaa. Kiintiöpakolaisia ja pakolaisia ohjataan, neuvotaan ja kotoutetaan Kotouttamispalveluissa, mutta muut maahan muuttaneet jäävät hajallaan olevien palveluiden varaan. Eri toimijat ohjaavat omissa palveluissaan, mutta miten Suomeen ja Jyväskylään avioliiton, työn tai opiskelujen takia muuttanut henkilö saa tiedon, mistä hän saa palveluita. Tähän ratkaisu olisi kotouttamiskoordinaattori.
Eräs tärkeä kysymys on, miten turvataan kiintiöpakolaisten avun ja ohjauksen saaminen 3 vuoden kotouttamisajan jälkeen? Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisun mukaan tärkeä kehittämiskohde olisi, että kotoutujien siirtymää alkuvaiheen palveluiden jälkeen tuettaisiin siten, että he siirtyvät jatkopalveluihin, koulutukseen ja työelämään joustavasti. Nivelvaiheeseen tulee panostaa. Tämän vuoksi kysyn, olisiko kaupungissa syytä olla kotoutumiskoordinaattori, joka pystyisi jatkamaan ohjaustyötä asiakkaiden kanssa, sillä kokonaisvaltaisen ohjaustyön tulisi olla osa kaupungin palvelurakennetta, ei projektityönä tehtävää työtä.
Eräs asia on erityisen lähellä sydäntäni – se on oman äidinkielen opetuksen turvaaminen maahanmuuttajataustaisille lapsille. Lapsen oman äidinkielen tukeminen on äärimmäisen tärkeää, sillä oman äidinkielen hallinta tukee myös muiden kielten oppimista ja kaiken lisäksi oma äidinkieli on aina tunnekieli, joten sen merkitystä ei voida väheksyä. Tällä hetkellä Jyväskylässä järjestetään oman äidinkielen opetusta, mutta se tapahtuu kouluajan ulkopuolella. Tämä ei ole lapsen etu. Lapsen oman äidinkielen opetus tulee järjestää koulupäivän aikana ja oman äidinkielen opettajien pedagogisiin taitoihin ja opettajakoulutukseen on kiinnitettävä huomiota.
Lopuksi haluaisin haastaa meidät miettimään, millä mittareilla arvioimme kotouttamisohjelmamme onnistumista? Yksi olennaisista mittareista on muuttoliike Jyväskylästä muihin kaupunkeihin. Tällä hetkellä Jyväskylä on useille sekä tänne opiskelemaan että pakolaisina tulleille vain välietappi, ei päätepysäkki. Se, miten hyvät mahdollisuudet maahanmuuttajilla on elää mielekästä elämää, opiskella ja työllistyä Jyväskylässä, vaikuttaa suoraan siihen, miten hyvin maahanmuuttajien kotouttamiseen satsatut resurssit tuottavat kaupunkiimme veronmaksajia ja aktiivisia asukkaita.
Jyväskylän pitää satsata kotouttamiseen kunnolla. Yhden kansalaisen pelastaminen on yhteiskuntamme rahan säästämistä ja sama pätee myös maahanmuuttajiin. Maahanmuuttajien auttaminen ja kotoutuminen on win-win situation sekä maahanmuuttajalle että yhteiskunnalle! Maahanmuuttajat ovat eduksi Suomelle. Valtion kotouttamiseen käyttämät varat palautuvat kymmenkertaisena takaisin Suomen yhteiskunnalle.
Lopuksi haluan kiittää teitä, jotka olette valmistelleet kotoutumisohjelman. Erityisen suuret kiitokset kaikille vapaaehtoisille, jotka ovat suurella sydämellä tehneet parhaansa maahanmuuttajien kotouttamisen hyväksi. Kiitos.
[Puheenvuoro Jyväskylän kotoutumisohjelmasta Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 11.6.2018]