Koulutuksen voimavaroihin tehdyt leikkaukset kohtelevat erityisen kaltoin toisen asteen opiskelijoita. Nyt esitetty Jyväskylän lukiokoulutuksen lisärahoitus tulee tarpeeseen tilanteessa, jossa koulutuskuntayhtymän valtionosuusrahoitus pienenee kokonaisuudessaan 20 prosenttia. Esityksellä turvataan myös lukiokoulutuksen pitkäjänteinen suunnittelu kytkemällä lisärahoitus osaksi kaupungin talousarvion valmistelua.
Kustannuspohjainen malli on varmistanut tähän saakka ammatillisen koulutuksen rahoitustason, kun koulutuksen järjestäjät ovat pääsääntöisesti pystyneet aidosti laskemaan koulutuksen kustannukset. Kuntien järjestämässä lukiokoulutuksessa kustannuksia ei ole useinkaan kyetty erittelemään vastaavasti. Jyväskylässä tehty selvitys kustannusten vertailtavuudesta vahvistaa tätä oletusta.
Lukiokoulutuksen valtionosuusrahoitus on lähtökohtaisesti liian alhaisella tasolla. Esitän vahvana toiveena valtakunnan poliitikoille viestin siitä, että vaikka lainsäädäntö ei koulutuksen euromääräistä rahoitustasoa määritäkään, pitäisi lukiokoulutuksen yksikköhintarahoituksen olla vähintään samaa tasoa kuin ammatillisen peruskoulutuksen yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan yksikköhinta. Samalla on tarpeen todeta, että ammatillisen koulutuksen resursseista ja mahdollisuudesta siten kouluttaa osaavia ammattilaisia on pidettävä huolta aivan samalla tavoin.
Lukiokoulutus siirtyi koulutuskuntayhtymän järjestettäväksi elokuussa 2010. Tavoitteena oli ottaa vastuu koko ikäluokan kouluttamisesta, vähentää opintojen keskeyttämistä ja luoda uusia yhteistyömalleja lukion ja ammatillisen koulutuksen välille järjestämällä koko toisen asteen koulutus saman koulutuksenjärjestäjän toimesta. Tavoitteiden saavuttamisessa on onnistuttu vain osittain. Syitä tilanteeseen on useita. Rahoituspohjan kutistuminen on vaikeuttanut yhteisen toimintakulttuurin kehittämistä ja pakottanut toiminnan tehostamiseen. Koulutusten erilaiset historiat, kiistely lukioverkosta ja koulutuksen järjestäjän vaihtamisen tarpeellisuudesta eivät ole nekään olleet omiaan edistämään tavoiteltua kehitystä. Ilahduttavaa on siksi ollut lukea uutisia lukiokoulutuksen houkuttelevuuden lisääntymisestä ja siitä, että lukiokoulutuksen ns. negatiivinen keskeyttäminen on ennätyksellisen vähäistä. Kehuja kuuluu myös siitä, että Jyväskylässä yhdistelmätutkintojen suorittaminen on järjestetty onnistuneesti.
Yhtenä ratkaisuna lukiokoulutuksen ongelmiin on esitetty järjestämisluvan hakemista takaisin kaupungille. On huomattava, että tämä ei muuttaisi rahoitustarvetta sen pienemmäksi tai suuremmaksi, mutta vaikeuttaisi selkeästi koko ikäluokan huomioon ottamista. Koko toisen asteen koulutuksesta tulee käydä avointa keskustelua eri vaihtoehtoja ja vaikutuksia huolella ja asiapohjalta arvioiden asettamatta lukio- ja ammatillista koulutusta vastapuoliksi toisilleen.
Toisen asteen koulutuksen kokonaisuuden on tarjottava erilaisia vaihtoehtoja lukiokoulutuksesta ammatilliseen oppimiseen ja joustava mahdollisuus opintokokonaisuudesta toiseen siirtymiseen. Huolenpito jokaisesta nuoresta kuuluu meille kaikille ja vastuu koko ikäluokan kouluttamisesta on yhteinen.
Meri Lumela