Peruskoulun periaatteet kirjoitettiin 60-luvulla edistyksellisten poliitikkojen toimesta, mutta opetuksen sisältö on aina ollut tutkijoiden ja asiantuntijoiden laatima.
Peruskoulun idea oli antaa kaikille kasvaville lapsille mahdollisuus kykyjensä mukaan edetä kouluttautumisessaan niin pitkälle kuin mahdollista, riippumatta perheen varakkuudesta tai sosiaalisesta statuksesta. Kansalaiskoulu-oppikoulu -järjestelmä oli erotellut jyvät akanoista ja hyvät pakanoista sen mukaan, millaiseen koulutukseen perheellä oli varaa.
Oppikoulu oli paremman väen koulu ja kansalaiskouluun menivät köyhät ja ne, joiden vanhemmat eivät oppia arvostaneet. Tämä järjestelmä hukkasi valtavasti väestön osaamis- ja oppimiskapasiteettia, jota löytyy ihan kaikista väestöryhmistä sosiaalis-ekonomisesta tasosta riippumatta. Yhtenä voimakkaimmista katalysaattoreista Suomen nousulle sodan jälkeisestä maatalousyhteiskunnasta yhdeksi maailman teollisesti kehittyneimmäksi, tasa-arvoisimmaksi ja arvostetuimmaksi liberaalidemokratiaksi on ollut peruskoulu.
Kuten tiedämme, muutosta peruskoulujärjestelmään vastusti konservatiivinen poliittinen ja taloudellinen eliitti. Sitä sitoi sen ennakkoluulot köyhien luontaisesta oppimiskyvyttömyydestä sekä pelko valta-asemansa menettämisestä. Kun Suomen historiassa presidentti Ståhlberg vaiensi 20-luvulla monarkiaan ja harvainvaltaan mieltyneen oikeiston, niin yhtä merkityksellisen käännekohdan saivat edistysmieliset poliitikot aikaan 60- ja 70 -luvulla peruskoulun myötä.
Tällä hetkellä peruskoulua sorkitaan taas. Oppimistulosten laskulle – jotka muuten edelleen ovat maailman huippuluokkaa – ja nuorten ongelmille haetaan syytä koulusta. Oppimisen asiantuntijoita tuntuu kasvavan joka oksalla, äänekkäimmät jopa eduskunnassa.
Populistit esittävät syy- ja seuraussuhteet tarkoituksellisen yksinkertaistettuina pohtimatta lainkaan yhteiskunnan muutosten ja ympäristön aiheuttamia syitä ongelmille. Konservatiivisten populistien vakioratkaisu on “lisää kuria”, koska ongelman syy on aina ihmisten laiskuudessa tai jopa koulun väärissä arvoissa. Koulussa on muka hylätty milloin käytöstavat, läksyjenluku, opettajien kunnioitus ja milloin opetetaan jopa turmeltuneita ajatuksia, kuten seksuaalikasvatusta. (Tutkimusten mukaan se on paras keino lasten suojautumiseen seksuaaliselta hyväksikäytöltä.)
Koulun opetuksen sisältöjä tulee kehittää kuten tähänkin asti laajapohjaisesti käyttäytymistieteiden tutkimuksen perusteella, lapsen kehitys ja oppimisen lainalaisuudet tuntien. Poliitikkojen taas tulee taata opettajille riittävät resurssit opetukseen, työrauha koulun toiminnan kehittämiseen, mahdollisuus hyvinvointiin työssä sekä oppilaille myös erityiset tukipalvelut, kun niitä tarvitaan. Näillä edellytyksillä meillä on erinomainen koulu vielä tulevaisuudessakin.
Risto Rönnberg
Kirjoittaja on jyväskyläläinen rehtori ja kuntavaaliehdokas (Vihr.).
(Kirjoitus julkaistu alunperin Keskisuomalaisessa 19.2.)