Hallituksemme näyttää valinneen erilaiset keinot tavoitteidensa saavuttamiseksi riippuen siitä, missä asemassa ihminen on yhteiskunnassa.

Kehysriihessä hallitus on tekemässä päätöksiä, joilla ylimmät marginaaliveroasteet rajattaisiin enintään 52 prosenttiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että monien yli 100 000 euroa vuodessa (noin 8300 €/kk) tienaavien palkansaajien verotus kevenisi merkittävästi. Tavoitteena on parantaa työn kannustavuutta (esimerkiksi hyväpalkkainen työntekijä tavoittelisi vaativampaa ja parempipalkkaista uutta tehtävää) ja talouskasvua.

Samanaikaisesti hallitus on suunnittelemassa yhteisöverotuksen keventämistä. Toiveena on, että kun yrityksille jää enemmän rahaa käyttöönsä, ne voivat investoida kasvuun: palkata lisää henkilökuntaa, panostaa tutkimus- ja kehitystyöhön, laajentaa liiketoimintaansa tai investoida esimerkiksi kalustoon tai ohjelmistoihin. Tälläkin keinolla haetaan talouskasvua.

Metodi kuitenkin muuttuu, kun kohteena ovat eri asemassa olevat kansalaiset. Hallitus on jo tehnyt mittavia leikkauksia työttömyysturvaan: lapsikorotukset ja 300 euron suojaosat on poistettu, työssäoloehtoa on pidennetty ja ansiosidonnainen päiväraha porrastettu työttömyyden keston mukaan. Tällä linjauksella toivotaan, että työtön, pitkäaikaistyötön tai osatyökykyinen ihminen hakeutuisi aktiivisemmin töihin tai siirtyisi osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön.

Jos siis olet hyvätuloinen tai yrittäjä, sinua houkutellaan erilaisin kannustimin tekemään asioita, joiden uskotaan hyödyttävän koko yhteiskuntaa. Jos taas olet työtön, sinua kepitetään rahallisilla kiristyksillä tekemään asioita, joiden uskotaan hyödyttävän koko yhteiskuntaa.

Herää kysymys: täyttyvätkö yhteiskunnalliset toiveet paremmin kannustamalla vai kurittamalla?

Outi Soikkeli
Kauppatieteiden maisteri

Jyväskylän Vihreiden hallituksen jäsen
Vihreiden varavaltuutettu (alk. 1.6.2025)

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Keskisuomalaisen nettilehdessä torstaina 24.4.2025)