Kansanedustaja Kalmari nosti kolumnissaan (KSML 29.8.) esille huolen perusopetuksen oppimistulosten heikkenemisestä sekä perusopetusta koskevan uudistuksen, niin sanotun osaamistakuun. Tekeillä olevan uudistuksen tarkoituksena on muun muassa vahvistaa perustaitoja, yhtenäistää arviointia ja selkeyttää oppiaineiden tavoitteita.

Tavoite perustaitojen vahvistamisesta on tärkeä. Tapa, jolla ratkaisua haetaan – jälleen ylhäältä saneltu uudistus – herättää kuitenkin huolen. Koulun toimintaa ja tuloksellista opetustyötä ei rakenneta ylätasolla, vaan luokkahuoneissa ja osaavien koulun ammattilaisten yhdessä tekemänä työnä. Jo vuosikymmenten ajan opettajat ovat eläneet arkeaan lukuisten uudistusten keskellä: on uudistettu opetussuunnitelmia, lisätty uusia aihekokonaisuuksia ja otettu digiloikkia. Viimeisimmän oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistuksen tavoitteena on toteuttaa riittävä tuki oppimiselle yhdenvertaisesti ja vähentää opettajien kirjaamistyötä. Kiireellä tehtyä uudistusta ei kuitenkaan kokeiltu käytännössä ennen lain voimaantuloa, minkä vuoksi toteutukseen liittyviä ongelmia ei havaittu tai ehditty korjata. Tuloksena on kirjava joukko käytäntöjä ja tulkintoja eri kunnissa ja kouluissa. OAJ:n kevään 2026 kyselystä ilmenee, että lain tulkintaan liittyvät epäselvyydet estävät monia oppilaita saamasta tarvitsemaansa tukea, eikä luvattu kirjaamistyön vähentäminenkään ole toteutunut.

Moni kolumnissa kuvattu ongelma on kuitenkin hyvin tunnistettavissa: kuntien vaihteleva koulutuksen ja oppimisen resursointi, opettajien harteille kaatunut byrokratia ja koulujen henkilöstön lisääntynyt työkuorma ovat todellisia haasteita. Se, mitä koulu nyt eniten tarvitsisi, ei ole lisää valtakunnallisia määräyksiä ja linjauksia, vaan vakautta ja pysyvyyttä.

Kalmari kuvaa, että opetuksessa olisi radikaalisti jätetty perustaitoja opettamatta ja siirrytty jonkinlaiseen itseohjautuvuuden harhaan. Tämä on erilaisissa keskusteluissa yleisesti toistettu selitys oppimistulosten heikkenemiselle. Perustaitoja kuitenkin opetetaan, harjoitellaan ja omaksutaan pitkälti kuten aiemminkin, ja samalla on kiinnitetty yhä enemmän huomiota oppilaiden hyvinvointiin ja ryhmässä toimimisen taitoihin. Totta on, että aikaa taitojen oppimiseen ovat vähentäneet koululle osoitetut, vuosi vuodelta lisääntyneet tehtävät sekä se, että kunnat ovat rahapulassaan vähentäneet oppilaiden saaman opetuksen määrää. Esimerkiksi taito- ja taideaineiden opetustunnit on Jyväskylässä supistettu lähes valtakunnalliseen minimiin. Kuudennelta luokalta vähennetty neljäs matematiikan tunti lisää kiirettä ja vähentää mahdollisuutta syventyä opetettavaan aiheeseen.

Syitä tulosten heikkenemiseen on kuitenkin haettava yhteiskunnasta laajemmin: eriarvoistumisesta, perheiden kuormituksesta, ruutuajan kasvusta sekä tukipalveluiden riittämättömyydestä tai tuen viivästymisestä. Myös oppimista tukeva vapaa-ajan toiminta, kuten lukeminen, on vähentynyt rajusti. Ongelmaa ei siten korjata vain koulun toimin tai opetussuunnitelmaa uudistamalla.

Perustaitojen vahvistaminen on kannatettava tavoite. Tavoitteen saavuttamiseksi on kouluille ja koulutukselle turvattava riittävä rahoitus, ammattitaitoinen henkilöstö, laadukkaat oppimateriaalit ja -välineet sekä terveelliset ja turvalliset tilat. Ja jotta muutos kantaa, se pitää tehdä kouluja; opettajia ja koulun moniammatillista henkilöstöä tarkasti kuunnellen.

Meri Lumela, kaupunginhallituksen 2.vpj, Jyväskylä (vihr.), rehtori

Risto Rönnberg, pj, Jyväskylän Vihreät, rehtori (eläkkeellä)