Suomessa turvallisuudesta käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua, mutta se painottuu vahvasti sotilaalliseen maanpuolustukseen. Tämä on ymmärrettävää nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa, mutta turvallisuus on todellisuudessa paljon laajempi kokonaisuus.

Valtioneuvoston kokonaisturvallisuuden mallissa turvallisuus kattaa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, huoltovarmuuden, infrastruktuurin, talouden, ympäristön sekä yhteiskunnallisen vakauden. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri kuuluu tähän kokonaisuuteen: useissa tutkimuksissa on arvioitu, että polarisaatio voi heikentää luottamusta instituutioihin ja vaikeuttaa yhteisten ratkaisujen löytämistä kriisitilanteissa.

Yksi keskeinen, mutta usein vähemmälle huomiolle jäävä kokonaisturvallisuuden osa-alue on ilmastokriisi. Vaikka julkinen keskustelu on viime vuosina siirtynyt muihin akuutteihin kriiseihin, ilmastonmuutos etenee edelleen.

IPCC:n arviointiraporttien mukaan maapallon keskilämpötila nousee ihmistoiminnan seurauksena, ja monien äärisääilmiöiden arvioidaan yleistyvän tai voimistuvan. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät näy vain ympäristössä, vaan myös taloudessa, ruoantuotannossa, energiantuotannossa ja yhteiskuntien vakaudessa.

Ilmastonmuutosta on kansainvälisessä turvallisuuskeskustelussa kuvattu uhkakertoimena, joka voi pahentaa esimerkiksi ruokaturvaan, veden saatavuuteen ja toimeentuloon liittyviä ongelmia. Maailmanpankki on arvioinut ilmastonmuutoksen lisäävän muuttoliikettä, mikä voi kasvattaa jännitteitä eri alueilla.

Myös Nato on tunnistanut ilmastonmuutoksen turvallisuusympäristöön vaikuttavaksi tekijäksi. Kyse ei siis ole vain ympäristöpolitiikasta, vaan myös pitkän aikavälin turvallisuuspolitiikasta.

Suomessa vaikutukset näkyvät jo. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomi lämpenee keskimääräistä nopeammin, mikä lisää sään ääri-ilmiöitä ja vaikuttaa esimerkiksi infrastruktuuriin, metsätalouteen ja vesivaroihin. Nämä muutokset liittyvät suoraan huoltovarmuuteen ja yhteiskunnan toimivuuteen. Esimerkiksi pitkät hellejaksot, rankkasateet ja metsätuhojen lisääntyminen voivat aiheuttaa merkittäviä kustannuksia sekä häiriöitä yhteiskunnan toimintaan.

Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta ilmastokriisin hillitseminen ja siihen sopeutuminen eivät ole erillisiä kysymyksiä, vaan keskeinen osa turvallisuuden rakentamista. Suomessa tämä tarkoittaa energiasiirtymän edistämistä, huoltovarmuuden vahvistamista ja sellaisten ratkaisujen tekemistä, jotka ylläpitävät yhteiskunnallista luottamusta myös muutosten keskellä.

Kokonaisturvallisuus ei synny vain varautumalla sotilaallisiin uhkiin, vaan myös tunnistamalla hitaasti eteneviä, mutta laajasti vaikuttavia riskejä. Ilmastokriisi on yksi keskeisimmistä näistä – eikä se ole kadonnut minnekään.

Hanna Jämsä
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen

Mielipidekirjoitus on alunperin julkaistu Keskisuomalaisessa 23.5.2026