Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, 
kuten kaikki tiedämme, tarkastuslautakunnan arviointikertomus vahvistaa Jyväskylän vaikean työllisyystilanteen. 

Elinvoiman kaupunki -strategiakärki toteutui kaupungin tavoitteista heikoiten, ja syynä on työttömyys. Jyväskylän työttömyysaste oli vuoden 2025 lopussa 16,5 prosenttia, kun koko maan taso oli 13 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien määrä nousi vuodessa yli tuhannella henkilöllä – 3 613:sta aina 4 744:ään. 

Nämä eivät ole pelkkiä lukuja. Ne ovat ihmisiä, joiden arki vaikeutuu päivä päivältä. 

Samalla meidän on uskallettava puhua myös siitä, mitä tilastojen taakse kätkeytyy. 

Jyväskylä käyttää tänä vuonna lähes 27 miljoonaa euroa työmarkkinatuen kuntaosuuksiin eli niin sanottuihin sakkomaksuihin. Summa on kasvanut rajusti muutamassa vuodessa. Samalla arviointikertomus toteaa, että Jyväskylän työttömyysturvamaksujen osuus verorahoituksesta on vertailukuntien korkein. 

Kaikki pitkäaikaistyöttömät eivät kuitenkaan ole aidosti työmarkkinoiden käytettävissä. Mukana on suuri joukko osatyökykyisiä, vakavasti uupuneita, mielenterveysongelmista kärsiviä ja ihmisiä, joiden työkyvyn arviointi on edelleen kesken. 

Silti kunta maksaa heistä kasvavia työttömyysetuuksien kuntaosuuksia, vaikka monen kohdalla realistisia mahdollisuuksia työllistyä ei tällä hetkellä ole. Nykyjärjestelmässä kunta maksaa kasvavaa laskua myös niistä ihmisistä, joiden ongelma ei ensisijaisesti ole työttömyys vaan työkyvyttömyys. 

Tämä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti kestävää. 

Rehellisesti sanottuna kaikkia ei voida työllistää, jos työpaikkoja ei ole. Siksi ongelmaa ei ratkaista pelkillä aktivointitoimilla. Tarvitsemme nopeampia työkyvyn arviointeja ja toimivampaa yhteistyötä sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluiden välillä, jotta ihmiset eivät jää vuosiksi roikkumaan työttömyystilastoihin ilman todellista mahdollisuutta päästä takaisin työelämään. 

Arvoisa valtuusto, meidän pitää katsoa työttömyyslukuja pintaa syvemmälle. Kaikkia ongelmia ei ratkaista työllistämällä – osa ihmisistä tarvitsee ennen kaikkea oikea-aikaista hoitoa, kuntoutusta ja tukea. Silloin päätöksenteossa tarvitaan sekä realismia että inhimillisyyttä. 

Kiitos.

Hanna Jämsä
Kaupunginvaltuutettu,