Tämän vuoden talousarvion laatiminen on ollut poikkeuksellisen prosessi, kun maaliviiva, eli se tavoitetaso johon pitäisi päästä jotta kaupungin talous saadaan suunnittelukaudella tasapainoon on karannut kuukausi kuukaudelta kauemmaksi.
Ei sen takia etteikö meidän päätöksenteko etene – vaan sen takia että laskelma toisensa perään on tuonut lunta tupaan esimerkiksi yhteisöverotuottojen ennusteen ja ennen kaikkea soteuudistuksen vaikutuksista Jyväskylän rahoitustilanteeseen.
Kuten tänäänkin muun muassa kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja talousjohtajan puheenvuoroissa kuultiin, on valtionosuusjärjestelmä rikki tavalla, joka haastaa Jyväskylää poikkeuksellisella tavalla. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että kyllähän meillä oli rakenteellista alijäämää jonka taklaamiseen suunniteltiin keinoja ennen koronaa – mutta kyllähän tämä tilanne on absurdi, ellei peräti tragikoominen.
Toivottavasti maamme hallitus hoitaa valtionosuusuudistuksen rivakasti ja kokonaisvaltaisesti.
Vaikka on vaikea nähdä millainen valtionosuusuudistus ei tilannettamme edes hieman parantaisi on myös tärkeää tiedostaa, että eihän tilanne, jossa alijäämää tekevät niin valtio, kunnat kuin hyvinvointialueetkin voi tai saa jatkua.
Kun jatkamme tasapainotustyötä tulevina vuosina On tarpeen käydä tiukkaa keskustelua siitä millaisia palveluita ja toimintoja julkisilla varoilla ylläpidetään sekä siitä, miten ne käytännössä toteutetaan. Jyväskylässäkin tämän tulee tarkoittaa ennakkoluulotonta hallintorakenteiden ja palveluverkon tarkastelua – Eikä meillä missään nimessä ole varaa jäädä ideologisiin poteroihin sen suhteen tuotetaanko jokin palvelu omana työnä vai esimerkiksi järjestöjen ja yritysten osaamista hyödyntäen. Keskeistä on että alueen asukkaat ja toimijat saavat tarvitsemansa palvelut tavalla jonka kaupungin kassa kestää.
Monissa tilanteissa sektorirajat ylittävä yhteistyö on erittäin toimivaa ja kustannustehokasta: Maakunnasta löytyy hyviä esimerkkejä esimerkiksi siitä miten järjestöjen ja kunnan yhteistyöllä on vahvistettu nuorisotilojen ja -talojen toimintaa. Tai miten esimerkiksi erilaiset järjestötoimijat moninkertaistavat pienen paikallisen tuen kanavoimalla alueelle rahoitusta kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä joita kunta itse ei voisi hyödyntää.
Arto Lampila
Valtuustoryhmän jäsen