Tosiasia on että euroissa on eroja: ne voi käyttää paremmin tai huonommin saman tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä on niitä asioita, joissa meidän tulee virkajohtoa sekä työntekijöitä sparrata – ja toisaalta myös kuunnella heidän asiantuntemustaan pohtiessamme, mikä on valtuuston tahtotila rahankäytön priorisoinnista. Mitä haluamme edistää tai saada aikaan, ja mitkä ovat parhaat tavat käyttää rajalliset euromme näiden tavoitteiden hyväksi?
Strategia ja tänään keskustelussa olevat talousarvio sekä taloussuunnitelma, on kuntalain mukaan laadittava siten, että ne toteuttavat strategiaa ovat valtuuston keskeisiä keinoja ohjata kaupungin toiminnan isoja linjoja kohti yhteisiä tavoitteita. Se, miten tämä ohjaus käytännössä toteutuu, riippuu sekä meistä että viranhaltijoista. Toisaalta on valtuuston ja lautakuntien vastuulla – sekä reilua työntekijöitä ja viranhaltijoita kohtaan – pitää huolta siitä, että annamme toimialoille käyttöön resurssit, joilla asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on realistista. Toisaalta usein kysymys on myös priorisoinneista. Voidaanko jotain muuta jättää tekemättä tai supistaa, jotta eurot riittävät strategisten tavoitteiden saavuttamiseen? Tällöinkin mielestäni olisi meiltä luottamustehtävissä toimivita suoraselkäistä rohkeasti sanoa, mitä olemme valmiit jättämään ilman rahoitusta eikä piiloutua juustohöylän lailla toimivien hieman kaikesta -ratkaisujen taakse.
Esimerkiksi kulttuurin osalta strategiassa linjataan, että Jyväskylä on Suomen monipuolisin kulttuurinen kasvualusta lapsille ja nuorille. Miten me yhteistyössä varmistamme että tämä ei jää vain kauniiksi sanoiksi juhlapuheissa? Millä priorisoinneilla ja taloudellisilla panostuksilla sekä kaupungin tuottamiin kulttuuripalveluihin että taiteen vapaan kentän toimijoiden tukemiseen varmistamme, että tämä Jyväskylän lasten ja nuorten kannalta tärkeä tavoite aidosti toteutuu?
Puheenvuoro kaupunginvaltuuston kokouksessa 7.11.2022