Leena Lyytinen.
Vuoden 2019 talousarviota on rakennettu suurilta osin hyvässä yhteisymmärryksessä. Valitettavasti pääpaino talousarvioprosessissa on ollut edelleen kovin toimialakeskeinen ja vuoropuhelussa olisi ollut kehitettävää. Tämä vaikuttaisi onneksi olevan muuttumassa hiljalleen.
Päätöksentekoa ohjaavista asiakirjoista kaupunkistrategia lienee tärkein. Kaupunkistrategiassa kaupungin toimintaa ei kuitenkaan tarkastella toimialakeskeisesti, vaan laajempana kokonaisuutena, jossa eri toimialojen tavoitteet nivotaan strategiaa ohjaavien kehittämistoimenpiteiden alle. Erityisen iloinen olen siitä, että esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmia ehkäiseviä toimenpiteitä on kirjattu perusturvan lisäksi sivistyksen toimialan alle. Samoin lapsiperheiden ennaltaehkäisevissä palveluissa aletaan varovaisesti tunnistaa myös talousarvionlaadinnassa yhtymäkohtia eri toimialojen välillä, vaikka näiden osalta kehitettävää on yhä.
Meidän on tarpeen hahmottaa, että esimerkiksi yhdenvertainen varhaiskasvatus on paitsi osa opinpolkua, myös keskeinen osa matalan kynnyksen palveluita, joiden vaikutuksia on haasteellista mitata. Vaikutukset näkyvät esimerkiksi perusturvan toimialalla, joko kustannusten kasvuna tai vähenemisenä ja nämä todentuvat vasta vuosien päästä. Kustannusten osalta on selvää, että edullisemmaksi tulee tarjota perheiden tarpeiden mukaista varhaiskasvatusta, jossa pedagogisesti koulutettujen opettajien panos on vain yksi osa kokonaisuutta. Varhaiskasvatuksessa työskentelee erityisesti perheiden tukemiseen koulutuksen saaneita sosionomeja sekä hoitajia. Tämä näkökulma on jäänyt uudistusten keskellä liian vähälle huomiolle. Varhaiskasvatus on syystä educare-mallin mukaista toimintaa eli koulutuksen, kasvatuksen ja hoidon kokonaisuus. Perheiden tukeminen on sitä tehokkaampaa mitä varhaisemmassa vaiheessa sitä tehdään. Varhaiskasvatusympäristö eli päiväkodit, perhepäivähoito ja kerhotoiminta ovat juuri niitä paikkoja, jossa pitkäjänteistä ja vaikuttavaa toimintaa toteutetaan osana lasten ja perheiden elämää.
Yhdenvertainen subjektiivinen varhaiskasvatus ei ole vain koulutuspoliittinen kysymys. Nyt puhumme ennen muuta perhepolitiikasta, jossa koulutus on osa laajempaa kokonaisuutta. Oleellista on se, tarjoammeko käytettävissä olevilla resursseilla jyväskyläläisille lapsille ja perheille yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvään elämään.
[Puheenvuoro Jyväskylän kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa 26.11.2018]