Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajauksen poiston ainoana esteenä tuntuu olevan liian tiukalle vedetty talous. Satsaamme kyllä lapsiin ja nuoriin, mutta satsaammeko riittävästi oikeassa päässä? Laadukas varhaiskasvatus on vaikuttavaa ja maksaa itsensä takaisin myöhemmin, mutta mitä laatu on?
Kävimme viime toukokuussa sivistyksen iltakoulussa läpi varhaiskasvatuksen tilannetta ja saimme lisää tietoa päätöksentekomme tueksi. Tutkitut laatutekijät voidaan varhaiskasvatuksessa jakaa muun muassa rakenteellisiin ja prosessitekijöihin. Rakenteellisia laatutekijöitä ovat opettajien koulutustaso, laadukas opetussuunnitelma, pienet ryhmäkoot ja oikein mitoitettu suhdeluku. Prosesseihin luetaan rikas kieliympäristö ja tuki kielenkehitykselle, lapsen tarpeisiin vastaava vuorovaikutus sekä lapsen ryhmään kuulumisen tunnetta tukevat vertaissuhteet. Lisäksi laatutekijöihin kuuluu oleellisena osana virikkeellinen ja turvallinen ympäristö. Näitä samoja laatutekijöitä nostettiin esiin myös tuoreessa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteissa ja suosituksissa.
Moni laatutekijä toteutuu Jyväskylässä, mutta liian monen osalta vaarantuu. Opettajien koulutustaso on meillä korkea. Samoin opetussuunnitelma on laadukas. Oman kokemukseni mukaan myös ympäristöön satsaaminen alkaa näkyä, vaikkakin yhä löytyy sisäilmaltaan ongelmallisia yksiköitä.
Pienet ryhmäkoot, suhdeluvut, rikas kieliympäristö, lapsen tarpeisiin vastaava vuorovaikutus sekä ryhmään kuulumisen tunnetta tukevat vertaissuhteet ovat kuitenkin paikkapaikoin kyseenalaisia. Syy ei ole henkilöstön tai osaamisen. Syy on liiallinen kustannustehokkuus varhaiskasvatuksessa. Arviointikertomuksen mukaan varhaiskasvatuksen kustannustehokkuus oli lisääntynyt ja samalla tilapalveluiden selvityksen mukaan suurimmaksi ongelmaksi nousee sisämelu.
Nämä eivät ole yksin minun mielipiteitäni. Valtioneuvoston selvityksestä käy ilmi, että subjektiivisen oikeuden rajaus on riski varhaiskasvatuksen laadulle: lapsiryhmien kokoonpanot ovat moninaisia, lapsiryhmissä on vaihtuvuutta ja lasten määrä ryhmissä on kasvanut. Työntekijät kertovat, että mahdollisuudet lasten yksilölliseen huomioimiseen ovat vähentyneet, levottomuus, melu, ahtaat tilat ja myös vaaratilanteet lisääntyneet. Vanhempien mukaan lasten ja perheiden yhdenvertaisuus sekä lasten vertaissuhteiden pysyvyys ovat heikentyneet.
Hyvät valtuutetut, yhdenvertainen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus ei ole autuaaksitekevä ja kaiken korjaava toimenpide, mutta se on hyvä alku.
[Puheenvuoro Jyväskylän v. 2019 talousarvioesitykseen 29.10.2018.]