Meri Lumela.
Jyväskylä kaupunkiseutuineen on yksi Suomen nopeimmin kasvavista alueista. Väestön kasvu, työttömyyden väheneminen ja vireä elinkeinoelämä tukevat myönteistä kehitystä edelleen. Talouden nousukausi ja edellisellä valtuustokaudella tehdyt talouden tervehdyttämistoimenpiteet mahdollistivat sen, että moniin muihin kaupunkeihin verrattuna olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla tulevan vuoden talousarviota laadittaessa.
Kasvavan kaupungin haasteisiin kuuluvat jatkuvat ja osin mittavatkin investoinnit sekä palvelutarpeen kasvu. Tämä näkyy lasten ja nuorten ja myös ikääntyvän väestön palvelutarpeen kasvuna. Valitettavasti kasvavassa kaupungissa näkyvät myös ajan ikävät ilmiöt, kuten perheiden vaikeudet, päihteet, yksinäisyys ja mielenterveyden ongelmat. Yhteistä näille kaikille edellä mainituille on se, että apu on sitä vaikuttavampaa, mitä varhaisemmin sitä annetaan ja pulmiin tartutaan.
Nuorten tilanteeseen pyritään hakemaan helpotusta mm. lisäämällä henkilöstöä mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Sivistyksen toimialalla puolestaan vahvistetaan oppilas- ja opiskelijahuoltotyötä. Keväällä tehdyn laajan palvelukartoituksen tuloksena todettiin, että kaupunki tarjoaa, yksin tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa, runsaasti erilaisia lasten ja nuorten palveluita. Palveluita on jopa niin runsaasti –uskallan sanoa, että päällekkäistä toimintaa tuskin voidaan välttää. Silti perheet ja nuoret seikkailevat edelleen sirpaleisessa palveluviidakossa, jolloin oikea ja oikea-aikainen apu jää kenties kokonaan saamatta ja kallisarvoiset resurssit käytetään tehottomasti.
Resurssien lisäämisen rinnalla on nyt viimeistään tartuttava rohkeasti palveluprosesseihin. Esimerkiksi lasten ja nuorten asioissa on luotava sivistyksen, perusturvan ja erikoissairaanhoidon yhteiset toimintatavat, jotka mahdollistavat voimavarojen hyödyntämisen vaikuttavasti ja tehokkaasti. Tämä edellyttää ennakkoluulotonta nykyisten palveluiden ja toimintatapojen arviointia ja uudella tavalla tekemisen asennetta, niin kaupungin oman organisaation sisällä kuin suhteessa yhteistyökumppaneihin. On myös syytä arvioida, tukeeko nykyinen palvelurakenne tätä tavoitetta ja sen saavuttamista parhaalla mahdollisella tavalla.
Toiminnan vaikuttavuuden arviointi ei ole helppoa. Lukujen vertailu vaikkapa muihin kaupunkeihin ei suoraan kerro sen enempää toiminnan laadusta kuin vaikuttavuudestakaan. Tavoitteiden laadinta ja mittareiden valinta tuleekin tehdä huolella. Esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollon mittarina pidetään oppilasmäärän ja työntekijäresurssin suhdetta. Olisiko oikeampi tapa määritellä se, mitä tavoitteita käytettävissä olevilla voimavaroilla halutaan saavuttaa ja asettaa mittarit arvioimaan näitä tavoitteita?
[Kaupunginhallituksen puheenjohtajan puheenvuoro Jyväskylän v. 2019 talousarvioesitykseen 29.10.2018]